sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Esimerkkiarvostelu: ahaltek-tammat

Omien piirrosten rakennearvostelu oli niin silmiäavaavan hauskaa, että tässäpä toinen uhri heti perään. Tällä kertaa sukellan rakkausrotuni ahalteken kimppuun, jonka myötä nousee sellainen kimurantti asia esiin kuin rotuleimaisuus. Minulla on nimittäin ikuinen tasapainottelu sen kanssa, paljonko rotuleiman puitteissa voi antaa rakennevirheitä anteeksi. Esimerkiksi ahalteken pitkä selkä ja paikoin letkumainen  kaula olisivat kyllä ihan kauhistus puokkiringissä, ja jos hevosen painotukseksi on laitettu kouluratsastus niin paljonko kehtaan rokottaa esimerkiksi teken joutsenkaulasta, vai rokotanko lainkaan? Mikä määrä rakennekukkasia on fine, mikäli ne ovat rodussa tyypillisiä?

Näitä asioita pääsin pohtimaan arvostellessani Vecnon kolmea aikuista ahaltek-tammaa.

Pisteytysskaalana on edelleen PKK:n kantakirjan järjestelmä:
 0p: ei voida arvostella
0,5 - 1,5p: välttävä
2 - 2,5p: tyydyttävä
3 - 3,5p: hyvä
4 - 4,5p: kiitettävä
5p: erinomainen

Arvostelukohteita ovat pää ja kaula, runko, jalat, leimat, yleisvaikutelma sekä kokonaisuus

Ensimmäisenä arvosteltavana on vähän vajaa 15-v ahaltek-tamma Adeja 'B.


Pää ja kaula 2,5 p.
Kuiva ja rodunmukainen, mutta kapenee reilusti otsan alta. Otsa tyypillisen leveä. Kaulan ja pään liittymä on aavistuksen ahtaan näköinen, mutta voi johtua korkeasta asennostakin. Alakaula pullottaa.

Runko 3 p.
Lyhytrunkoinen rotuisekseen tammaksi. Pitkä säkä, sopivassa lihaskunnossa. Lyhyehkö lanne, polvikulma voisi olla pienempi.

Jalat 2 p.
Kuivat, tj voisivat olla lihaksikkaammat. Vtj alaosa epämuotoinen, kaviot epäsymmetriset. Pitkät vuohiset, mutta kuuluu rotuun joten en rokota niin paljoa — aavistuksen lyhyempinä olisin jättänyt rokottamatta, mutta nyt ventoutuvat helposti.

Leimat 3 p.
Rotuleima on minusta hyvin selkeä, tammaleima myös suhteellisen hyvä ottaen huomioon että ahaltekeillä ei sukupuolet aina paljon toisistaan eroa, vaikka toki leimakkuus olisi toivottavaa. Pidempirunkoisuus olisi ollut oikeastaan jopa toivottavaa, nyt ainakaan isolle varsalle ei olisi hirveästi tilaa. Rotuleimasta olisin antanut erikseen 4 p. ja sukupuolileimasta 2,5p.

Yleisvaikutelma ja kokonaisuus 3 p.
Kokonaisuutenahan tämä on aika selkeä rotunsa edustaja, ja minusta metallinen kiilto on onnistunut aika nappiin. Kouluratsastajan silmään rakenne on kuitenkin aika meh, vaikka ei tammaa nyt mitenkään niihin hommiin painotetakaan. Tekniikka ja leimakkuus pelastavat paljon.

Pisteitä tuli  13,5/20.

Nopealla vilkaisulla siis oikein kiva kuva, mutta kun tarkemmin jään rakennetta katselemaan niin ymmärrän oikein hyvin miksi kantakirjassa tuli kolmospalkinto.

Toisena spotteihin päätyy 9-v ex-laukkaajatamma Ishtar.

Pää ja kaula 4 p.
Tyypikäs ja kuiva. Korkea otsa, niska on lihaksikas. Alalinja sopusuhtainen verrattynä ylälinjaan, ei ylikehittynyt. Avoimet liitokset.

Runko 3,5 p.
Tammamainen ylälinja, sopusuhtainen mutta heikohkon oloinen. Selkeä, pitkä säkä, lavan ja polven kulmaukset hyvät. Lanne näyttää hieman lyhyehköltä sukupuolensa ja rotunsa edustajaksi, mutta sitä on vaikea nähdä taustan vuoksi. (puu osuu juuri kohdalle ja on sävyiltään hyvin samanlainen).

Jalat 3 p.
Tj kiverät. Kuivat jalat, otj vuohinen aavistuksen turvoksissa. Pienet täysverimäiset kaviot. Ej suorat. Tj aavistuksen harallaan.

Leimat 4 p.
Selkeä rotuleima ja sen puitteissa myös sukupuolipiirteet.

Yleisvaikutelma ja kokonaisuus 3,5 p.
Taas tietenkin omaa piirrosta on tosi vaikea arvioida tässä kohdassa, mutta minun mielestäni on kyllä ihan hyvän näköinen tamma yleissilmäyksellä. Tausta häiritsee itseäni jostakin syystä todella paljon, joten siitä rokotin puolikkaan pisteen.

Yhteensä pisteitä 18/20. Tällä tammalla kävi päin vaistoin kuin Adejalla: ensisilmäyksellä ei paljon hetkauttanut, mutta kun tarkemmin jäi katsomaan niin ihaan mukiinmenevä juoksijatekehän se siinä.

Kolmantena ja tämän poppoon viimeisimpänä on vielä vähän alle 10-v tamma PP's Thalia.


 Pää ja kaula 3 p.
Pitkä, sopusuhtainen kaula ilman pullistumista. Rodunomaisen pitkä pää, turpa voisi olla sirompi. Korkea otsa, suuret korvat, pienet silmät. Paksuhko liittymä päähän.

Runko 2,5 p.
Lyhyt runko, varsinkin alalinja saisi olla pidempi. Tasainen lanne, hyvä lapa.

Jalat 2,5 p.
Suorat, kuivat jalat. Etupolvien takasyrjä muodoton, vtj reisi turvottaa edestä. Kulmaukset ok, takaa vähän avoimet. Vej kavio näyttää varvasosalta virsuuntuneelta, mutta näkemättä koko kaviota en voi sanoa mitään varmaa.

Leimat 4 p.
Rotuleima on ok, samoin sukupuolileima. 

Yleisvaikutelma ja kokonaisuus 3 p.
Vähän varsamaisen oloinen. Peruskiva tamma.

Yhteensä pisteitä 15/20 p. Pieniä heikompia kohtia löytyi, mutta taas yllätyin siitä ettei tämä niin paha rakenteelta ollutkaan kun ensin ajattelin.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Rakennearvostelu alá Pölhö

Ionicin ja Gin Ahaltekin blogista sain inspiraation kirjoittaa esimerkkiarvosteluja piirroshevosille, sillä tuomaroinhan itse ahkerasti (tai ainakin aina kun pyydetään) niin PKK:n perusnäyttelyissä kuin kantakirjaustilaisuuksissakin. Olen oikeasti aika tiukka arvostelemaan, mutta koitan aina löysätä pipoa tuomaroidessani, mutta katsotaan miten se onnistuu omia kuvia tiiraillessa... :P Tämä taitaa olla samalla harjoitus arvostaa omia piirroksia ainaisen virheiden etsimisen sijaan! (Pro tip: käänsin kuvan peilikuvaksi, niin se ei näyttänytkään enää tutulta ja oli helpompi arvostella. Yleensä tällä kikalla paljastan virheet joita en ole huomannut, mutta nyt käytin sitä huijatakseni aivot löytämään siitä hyviä kohtia. Art is pain. 💔

Käytän arvostelussa kantakirjasysteemiä, eli arvostelen erikseen pään ja kaulan, rungon, jalat, leimat sekä yleisvaikutelman ja tekniikan.

Pisteytys on seuraava:
 0p: ei voida arvostella
0,5 - 1,5p: välttävä
2 - 2,5p: tyydyttävä
3 - 3,5p: hyvä
4 - 4,5p: kiitettävä
5p: erinomainen

Arvostellessani käytän yleensä aina apuna rodun suomen- tai englanninkielisiä sivuja miettiessäni onko rakenne tavoiteltu. Se mikä on mannaa ahaltekelle on totaalinen nope holsteinille. Lisäksi katson aina hevosen käyttötarkoitusta, ja sopiiko rakenne rodun piirteet huomioiden käyttöön.

Ensimmäiseksi uhrikseni joutuu tämänhetkinen suosikkiorini, 7-v PRE Dawnvale Nefasto.
"Faustin" rakennetta arvostellessani otin huomioon tavoitellun barokkimallin. Monista roduistahan on olemassa ns. vanha malli (yleensä nimityksellä classic) ja uusi malli (usein kutsuttu sport-tyypiksi), hyvinä esimerkkeinä friisiläiset, knabstrupit, islanninhevoset, PRE, PSL, monet puoliveriset jne. Tämä tulisi minusta aina ottaa huomioon, kumpaa tyyliä hevonen edustaa. Melkeinpä sen voisi aina laittaa sivuille näkyviinkin tuomaria helpottaakseen? Siis kun itsehän *krhmkrhm* muistan aina tyypit merkitä... Melkein aina... Joskus...



Pää ja kaula 4 p.
Pää on rodulle tyypillinen, kuiva, hieman kyömy. Silmät ovat kolmiomaiset ja vilkkaat. Vahva, sopusuhtainen kaula, aavistuksen ahdas liittymä.

Runko 3,5 p.
Vahva, barokkimallinen "tynnyri", ihan aavistuksen takakorkea. Pyöreä, hyvin muodostunut takaosa.

Jalat 3 p.
Ej suorat, seisoo hyvin painonsa alla. Lihaksikkaat, kuivat jalat. Seisoo takajalat hieman harallaan, avonainen. Takajalat voisivat olla enemmän alla varsinkin tyyppiä ajatellen.

Rotu- ja sukupuolileima 3,5 p.
Kyllä minä uskaltaisin väittää että tämän aika selkeästi iberialaiseksi tunnistaisi. Sukupuolileima kohtalainen, katseessa on hieman jotain tammamaista lempeyttä mikä ei varsinkaan tähän tappuraorhiin kyllä sovi millään lailla...

Yleisvaikutelma ja tekniikka 4,5p
Tämä on se kohta, missä tuomarin omat mielipiteet vaikuttavat arvosteluun eniten. Minä itse pidän tästä kuvasta paljon, se miellyttää silmääni vielä monta kuukautta piirtämisen jälkeenkin (mikä on harvinaista). Plus opin aivan älyttömästi PRE-hevosten arvostelusta koittaessani hinkata täydellistä rakennetta suosikkiespanjalaiselleni, joten, siitä röyhkeästi yksi tykkäyspiste lisää. :D


Yhteensä pisteitä tuli siis 18,5/20. Nyt olen myös laskennallisesti siis todistanut, miksi "Faust" kuuluu suosikkihevosiini. Pieniä yleisrakennevirheitä oli muutamia, mutta näin nopealla katselmuksella minusta ihan tyypikäs ja ryhdikäs. Pää ja runko ovat minusta vahvimmat alueet, takaosassa oli vähän sanomista takakorkeuden ja takajalkojen osalta.

Olipa terapeuttista arvioida oma piirros!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Tarinahevoskollektiivi — kirjoittajan paratiisi

Okei, blogi on ollut aivan luvattoman kauan hiljaisena. Paljon on ollut mietteitä ja asiaa, mutta en ole vain jaksanut lähteä miettimään miten pistäisin sekavat ajatukseni ymmärrettävään tekstimuotoon. Olen jo useamman kuukauden — ei, vuoden — tuskastellut, kuinka tekisi mieli blogata mutta jokin on siinä estänyt. 
Nyt päätin kuitenkin antaa piutpaut "musta tuntuu"-jossittelulle ja kirjoittaa. En aio edes oikolukea tätä tekstiä, miettiä sisältöä etukäteen, en stressata miltä vaikutan: avaan vain padot ja annan inspiraatiotulvan huuhdella mentaaliset esteet pois.
So here ya go, ehkäpä tämä on uuden alku.

Ensimmäisessä postauksessa vuosiin tahdon nostaa esiin Tarinahevoskollektiivin. Vuosien aikana tarinapainotteinen, jopa rpg-henkinen kirjoittelu, on kivasti yleistynyt virtuaalimaailmassa. Itsehän silloin aikanaan kymmenen vuotta takaperin huokailin, kun foorumirpg-harrastus jäi pikseliponeilun jalkoihin ja olisin tahtonut ne yhdistää, mutta virtuaalimaailma ei tainnut olla silloin vielä kypsä ajatukselle. Nyt asiat ovat onneksi toisin, ja voin aivan huoletta kehitellä juonikuvioita, ihmissuhdedraamaa ja mielenkiintoisia, jopa yliluonnollisiakin hahmoja virtuaalihevostelun puitteissa. That's neat!

Tässä Tarinahevoskollektiivi tulee hyvin mukaan. Nimensä mukaisesti kyseessä on tarinoitsijoiden yhteisprojekti: WP-pohjainen blogi joka yhdistää kaikki tarinat yhteen osoitteeseen. Aiemminhan tarinoita seuratakseen oli luettava jokaisen tallin omaa, erillistä blogia, mutta nyt stooreja voi seurata näppärästi yhden osoitteen kautta. Kollektiivi myös esittelee jäsentensä tallit ja kirjoittajat itsessään, onpa suunnitelmissa tainnut olla jakaa jossakin vaiheessa jonkinlaisia kannustuspalkintojakin.

Kaikki halukkaat saavat tulla mukaan kollektiiviin kirjoittelemaan ja ottamaan osaa tarinayhteisöön. Tekstien kommentointi on helppoa, ja ehkäpä näin tarinoimisesta saataisiin vieläkin interaktiivisempaa. Itsekin olen tähän mennessä lähinnä vain nyhjännyt tekstejä omissa oloissani Talliposti Z:aan ja Vecnoon, joten tuntuu hyvältä jatkaa nyt porukassa kirjoittamista. Samat tekstit ilmestyvät toki myös tallien omiin blogeihin, mutta maaliskuusta 2020 lähtien aion julkaista kaikki myös Tarinahevoskollektiivissa.

Mikäli kaipaat siis lukemista, kirjoitteluseuraa tai inspistä projekteihisi, tiedät mihin mennä.