sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Latulan suomiputet valokeilassa

Olen vähän sellainen harrastaja että jokaisella hevosella on oltava jokin syy olla juuri minun hevoseni: suoraan sanottuna jokainen hevonen on enemmän tai vähemmän suunniteltu/panostettu ja olen varsin herkästi myymässä niitä mikäli vähääkään tuntuu siltä että bittiponi ei syystä tai toisesta inspaa. Olen jokseenkin ylpeä siitä että jokaisella hevosellani on tarinaa taustallaan, ja siitä innostuneena nyt ajattelin tuhlata aikaani (ja aikaanne) esittelemällä pintaraapaisulla Latulan suomiputet. Yritän kirjoittaa lyhyesti niin että jaksaisitte lukea edes ensimmäisen neljäsosan... :p Onneksi esiteltäviä ei ole paljon.


Velhon Oppipoika NU eli Poju on oikea kasvattajan silmäterä. Alkuun en meinannut syttyä tästä kasvatista, mikä varmasti johtui epämuodostuneesta ja surkeasta varsakuvasta, mutta sitten pykelsin tuon työajokuvan ja jotenkin vain kiinnyin kauniiseen väriin — entistä enemmän kun sain rakennekuvan tehtyä, on meinaa varmaankin yksi parhaimmista suokkirakenteista mitä olen koskaan tehnyt, no lie! VIP MVA Fn on hieno suoritus, ja voi sitä nakerrusta kun kantakirjauspisteetkin jäivät yhdestä kiinni että olisi ollut KTK-I... Tavoitteena on saada Pojulle vielä PP-MVA ja viedä se YLA-laatikseen.

Huvin Urbaanitarina, Urpoksikin tituleerattu vanhempi orhi, on ollut Latulassa jo muutaman irl-vuoden ajan. Se saapui melko samoihin aikoihin jo edesmenneen Huvin Kyyhkysen kanssa ja oli lähellä ettei tämäkin mennyt kuoppaan kun vhkr-ikääntymisen kanssa olisi ollut jo yli 26-v. Sopivasti samaan aikaan kuitenkin päätin vaihtaa pikkuhiljaa kaikkien tallieni ajanlaskun CAS-ikääntymisen tahtiin, joten Urpo pelastui täpärästi. 

Urpo on ensimmäinen VIP MVA-suokkini, ja kuten jälkeläislistasta näkyy niin olen innokkaasti käyttänyt sitä omille tammoille ja vielä innokkaammin tyrkyttänyt sitä muiden tammoille. Nyt Urpo on enimmäkseen hengailemassa tallissa kun itselläni ei ole enää oikein sopivia, uusia tammoja sille, mutta edelleen lainaan oria muiden tammoille.

Murheen Muisto aka Murikka on jännempi suokki siinä mielessä että se on syntynyt rotunsa kotomaansa sijaan Venäjällä, Gdovin pienessä kylässä Viron rajalla. Kaikki sai alkunsa siitä kun Elisa meinasi pistää hienon tammansa Surumuiston monttuun (mur! >:( ) ja apustin Murun itselleni. Piti keksiä mihin tamman fiksusti pistäisin, enkä rehellisesti sanottuna lainkaan tiedä kuinka päädyinkään sitten heittämään sen Vecno Draftsiin Venäjälle... :D Meinasin aloittaa kait siellä työsuokkien pienimuotoistakin pienimuotoisemman kasvatuksen ja sillä varjolla Surumuistokin vieraili Pierren muhkean Murkula-orin luona, lopputuloksenaan juuri nyt katselemanne orhi. Varsin pian idea venäläisistä työsuokeista kuitenkin nähtävästi kuihtui kun en ole sille ajatustakaan uhrannut aikoihin, mutta suunnitelmieni tuotoksesta en siltikään tahtonut luopua — ja näin tuli mutkien kautta Murikka Latulaan. Se tuo mukavaa uutta verta muuten turhankin tutuiksi käyneisiin vakiosukuihini, kisaa puhtaasti vain työajossa ja tavoittelee PP-MVA-nimeä.

Ruolammen Haikea oli aikanaan sellainen heräteostos mitä juuri yleensä koitan välttää: mitään syytä ostaa uutta suokkitammaa ei ollut, mutta kun näin Britan myyvän PKK-foorumilla kasvattiaan oli totta kai pakko tunkea nenä topickiin, näin "Haikun" sukutaulun ja kappas, olinkin tehnyt taas hevoskaupat. Tamma on tuntunut aina varsinaiselta symppikseltä enkä ole rehellisesti sanottuna kertaakaan katunut sen ostoa tai harkinnut myyväni sitä. Nyt se onkin yksi tallin huipputammoista komealla VIP MVA Fn KTK-II KRJ-III-litaniallaan. Aiemmin esittelemäni Poju onkin Haikun ensimmäinen jälkeläinen, ja ihan näin winkwink niin tammavarsa Tähdenlento NU (isä Huvin Urbaanitarina) olisi myynnissä jos kaipaat suomilaatua talliisi... ;)

Haiku kuuluu Latulan tr00-vakiokalustoon, se siis on ja pysyy minulla hamaan loppuun saakka. Tavoitteena on vielä saada vietyä Haiku Yleislaatuarvosteluun kunhan jälkeläisnäytöt saan kohdilleen.

Ryövärin Herttuatar eli Hertta on vielä suhteellisen uusi asukas, joka muutti talliin viime vuoden loppupuolella. Tämä kaunotar on tilausvarsa Ryövärin Ratsutilalta kun kovasti ihastuin sen isään, Leijuvan Linnan Ritariin. Hertta on ollut vähän paitsiossa siinä mielessä etten ole syystä tai toisesta saanut sille vielä kuin vasta yhden pikaisen aikuiskuvan valmiiksi, monia mielestäni hyviä töitä olen aloittanut siitä mutta en ole saanut kumminkaan yhtäkään kuvaa valmiiksi asti, rakennekuvakin on puolivälissä. :P Toivoisin Hertalle menestystä näyttelyistä, onhan se raamikas ja näyttävä tamma vaikka itse sanonkin! Kisaamaankaan sen kanssa ei ole vielä kamalasti ryhdytty, mieli kyllä tekisi mutta jotenkin aina onnistun missaamaan uudet kisaavat kisalistoiltani, Hertan siis myös. Onneksi vaihdoin ajanlaskun hitaampaan niin ei kaada maailmaa, rouvahan on vasta neljävee. :)

Kristallikide NU on suvullisesti minulle hyvin tärkeä, sillä sen isä on palkittu omakasvatti VIP MVA Fn Voittoisa Hopea joka on kantakirjattu peräti ensimmäisellä sijalla, arvoa lisää myös isänemä VIP MVA Fn Kadonnut Kaupunkiin (KTK-II) joka kääntyi heräteostoksien heräteostoksesta suureksi pikseliponirakkaudekseni. Haluan säilyttää nuo kaksi nimeä ainakin omien kasvattieni suvuissa (ovatpa esiintyneet kiitettävästi myös muiden suvuissa, jes!) ja mieluusti myös suvun kantaman hopeavärin, joten hopeanruunivoikkona "Krista" on oikea lottopotti. Rakenteeltaan se ei kylläkään ole yhtä hieno kuin sukunsa antaisi ymmärtää, ja vaikka sillä Finest-nimi onkin niin voin myöntää että onhan selkä aika heikko ja ylälinja muutenkin ratsulle turhan kovera.  ERJ-laatikseen olen Kristaa silti raahaamassa kunhan jälkeläisnäytöt ovat kunnossa.

Kristan meinasin viime keväänä jo melkeinpä tosissani myydä, ja muutaman kerran sitä taisin ihmisille tarjotakin mutta luojan kiitos kukaan ei sitä itselleen ottanut, nyt nimittäin muuten kaduttaisi. Varsa-ajan jälkeen Krista ei kamalasti inspannut minkä näkee myös tuosta kamalasta ratsastuskuvasta, mutta nyt olen löytänyt tammasta villakoiran ytimen enkä voi käsittää miten olen tahtonut siitä luopua, varsinkaan ennen kuin siitä on yhtäkään varsaa ehtinyt jäämään itselleni. Tätä sukua en kyllä noin vain aio lopettaa, hölmö minä. >:(

Surullinen Loppu NU, imartelevasti Suttu, on Haikun uusin varsa ja emästään ensimmäinen kotiin jäänyt tammavarsa. Sutusta olenkin kaavaillut uutta Haikua Haikun tilalle, eli suomeksi teen parhaani että kasvatti pärjäisi niin näyttelyissä kuin kisoissakin niin että Haiku-mamman jäädessä eläkkeelle minulla olisi siitä nuorempi versio edustamassa ja pitämässä sukua ylpeästi yllä.

Sutulla on vielä vanha ulkoasu sivuillaan, sillä vaihdan sen siinä vaiheessa kun neitokainen on vanhempi ja voin päivittää niin uusia kuvia kuin luonnekuvauksenkin. Laiskako, olen.

Tällä hetkellä odotan innokkaasti että Suttu kasvaisi ja pääsisin tekemään sille aikuiskuvia, en malta odottaa millainen tulenpunainen, leiskuva suomikaunotar siitä voisi tullakaan jos oikein jaksan kuviin panostaa. C: 

Aarreplaneetta NU aka Aarre on Kristan ensimmäinen kotiin jäänyt varsa, upeasti hopeaväriä kantava pikkuori. Sen isä on Urpo joten minulla on tuplasti syytä pitää siitä kun sekä isän että emän puolelta suku on minulle tärkeä ja arvokas. Niin, ja onhan Aarre ihan älyttömän nätin värinenkin... ;0

Myöskin Aarteen varttumista aikuiseksi odotan kuin kuuta nousevaa, olenkin jo luonnostellut siitä aikuiskuvia ja olen aivan hurmiossa sen väristä ja merkeistä. Yleensä tykkään suomenhevosissa eniten rautiaan erilaisista sävyistä eivätkä erikoisvärit ole saaneet minuun samanlaista täpinää kuin muutamia vuosia sitten sai, mutta Aarre on niin hurmaava yhdistelmä leveää läsiä ja tukkajumalaista hamppuharjaa että voiko siitä olla tykkäämättä... 

Aarteelle on tarkoitus teettää siskopuoli vielä myöhemmin, mutta koska uskon että värinsä vuoksi tälle herralle löytyisi ulkopuolistakin vientiä muiden tammanomistajien taholta niin niinkin itsekkäistä syistä sen tahdon omissa nimissäni pitää. :D

Tosi-Torilokki NU on aiemmin mainitsemani Huvin Kyyhkysen viimeinen varsa, ja Tora onkin jäänyt paikkaamaan emänsä jättämää aukkoa tallin tammakavalkadissa. Koulupainotteisia suokkeja on virtuaalimaailmassa aikamoinen määrä ja olen yrittänyt itse rajoittaa etten niitä kamalasti hamsteroisi, mutta kun molemmat vanhemmat ovat koulupainotteisia niin jotenkin Torakin sitten vain kääntyi koulupuolen tallaajaksi. Jälleen suku, varsinkin emä, ovat syitä miksi pidän tästä tammasta niin paljon. Se on myöskin CAS 32-syntyneestä varsaryppäästä ensimmäinen kenelle olen saanut jopa aikuiskuvan valmiiksi. Tykkään hirveästi Toran väristä ja muutenkin persoonallisesta ulkonäöstä (se näyttää ihan lehmältä :D), tekisi mieli piirtää vain sille lisää kuvia vaikka kaksi muutakin uutta kasvattia huutavat aikuiskuviaan.

1 kommentti:

Britta kirjoitti...

Saa kyllä kasvattaja olla ehdottoman ylpeä Haikusta! Pitääkin kinuta sulta Haikuvauva kunhan saan Ruolammen taas avatuksi... vinkvink ;)