torstai 29. syyskuuta 2011

Suosikkirodut

Tijuana ja Gin listasivat 10 suosikkirotuaan perusteluineen, ja mie aion jatkaa sarjaa ja listata omani. Veikkaan ettei tässä tule yllätyksiä...

1. Ahalteke
Tättärärää kuka yllättyi, ei kukaan? Tekeissä on vain sitä jotakin tiettyä vetovoimaa mikä miua niihin houkuttaa -rodun historia, ulkonäkö ja se kuinka se "ui vastavirtaan" ihanteiden kanssa: luiseva ja kulmikas teke on ehkä kaunein hevosrotu mitä pystyn keksimään...
Rotuun tutustuin nyt jo lopettaneen (?) Allu Expresin kautta, ja sieltä myöskin ensimmäisen tekeni ostin, Stenka Rasinin. Tekeinnostus laajeni virtuaalitouhuista irl-puolelle, ja nyt on säästökuuri menossa jotta voisin ostaa Haddille Virosta tekekaverin.

2. Islanninhevonen
Kun vuonna 2007 tutustuin irl-issikoihin, menetin heti sydämeni -nuo viikinkihevoset valloittivat töpäkällä ulkomuodollaan ja omalla maailmallaan ja haasteellisuudellaan: oletko koskaan yrittänyt hypätä 80cm rataa viisikäyntisellä hevosella? Tällä hetkellä kuolisin silkasta onnesta jos voisin välillä hypätä tavallisella kolmikäyntisellä... Askellajeissa on oma viehätyksensä, ja lisäksi värifriikkinä minun on lisättävä että issikka on oikea unelmarotu kasvatusta ajatellen, niin irl- kuin urlkin, väriskaalan kattaessa oikeastaan kaikki muut paitsi tiikerinkirjavat, myöskin bec-hevoset, splashed whitet ja muut herkut.


3. Arabialainen täysverinen
Olen aina pitänyt arabeja turhan massarotuna virtuaalimaailmassa, mutta päästyäni vuonna 2009 tutustumaan arabeihin varsin luonnollisessa ympäristössään Egyptissä, hurahdin täysin rotuun. Kun niitä kerran on livenä nähnyt ja toteuttanut jokaisen heppakirjan kliseen aka nelistänyt mustalla arabiorilla pitkin dyyniä kilpaa, voiko rotua olla rakastamatta sen tulisuuden, herkkyyden ja kauneuden vuoksi? Arabi on kuin aavikkotuuli -herkkä mutta vahva, vaihtaa suuntaansa mielivaltaisesti ja on kuin lämmin henkäys iholla. Arabeissa kiehtookin niiden yleensä varsin yhtenäinen luonteenpiirre sekä upeat traditionaaliset näyttelyvermeet.

4. Suomenhevonen
Suomiputet ovat irl jokseenkin tylsiä, sillä niitä näkyy joka talleilla ja joka toisella on suomiputte itsellään. Siksi miulla meni myöskin aikaa ihastua niihin -nykyisin olen löytänyt sen, minkä moni suokkifani on löytänyt varmasti jo tuhat vuotta sitten: Suomenhevonen on isännän työkumppani, ja satavuotiasta rotua sietää kunnioittaa sen edesottamuksien vuoksi. Suomenhevoset ovat myöskin ulkonäöltään niin vaihtelevia, että url niiden kasvatus on mielenkiintoista: on pörrötukkaa, tukkajumalaa, kiharapäistä, heräsilmäistä, voikkoa ja mustaa, kimoa ja rautiasta, ruunivoikkoa ja ruunikkoa, sabinoa ja pangaren vaalentamia... Suomenhevoset ovat monipuolisia sekä käyttötarkoitukseltaan, kooltaan että ulkonäöltäänkin!

5. Puoliveriset
Puokkien kanssa sama homma kuin suomalaisten: alkuun olivat turhan massaa ja normia miulle, mutta kun tutustuin tarkemmin niin halleluja: pää meni pökerryksiin siitä, miten erilaisia puoliveriset voivat olla. Erikoisvärejä löytyy jonkin verran, ja vaikka miulla onkin url lähinnä perusvärisiä puoliverisiä niin on hauska törmätä mm. näyttelyissä erikoisempiinkin otuksiin. Puokkien kanssa voi kohota korkeallekin tasolle, me likes.

6. Saddlebred
 Miullon hiukan sama synti kuin Tijullakin: tässä rodussa kiehtoo se etelävaltioiden, Yhdysvaltain tyypillinen brassailukoreilu, ja vaikka irl harrastus on välillä julmaakin toimintaa niin voin mie silti olla rehellinen siitä että nämä hevoset ovat aivan pirun näyttäviä, rakastan sitä kuinka ne ovat joka tavalla mahtipontisia: rakenteeltaan, olemukseltaan, liikkeiltään. Myöskin värien laajuus kiehtoo -kasvatus on mielenkiintoista puuhaa kun on erikoisvärejäkin näkyy, ja siitä syystä en ole koskaan sen enempää innostunut friisiläisistä, clevelandinruunikoista jne. Olen kamala, tiedän. 

7. Andalusialainen 
Yllätys tai ei, niin aristokraattinen, kyömypäinen ja runsasjouhinen andalusialainen  hurmaa miut täysin olemuksellaan. Värirotuhan tämä ei ole niinkään, mutta en mie nyt _niin_ värifriikki ole ettenkö pitäisi muuten vain upeista, komeista hevosista mahtavine jouhineen ja espanjalaisine luonteineen! 

8. Welsh-ponit
Ulkomuoto kiehtoo näissäkin: joka sektio on kiinnostava jämptin mutta arabimaisen koveran profiilinsa ansiosta. Rungon muoto on myöskin aivan vastustamaton, lennokkaasta ja korkeasta ravista puhumattakaan.

9. Marwarihevonen
Eksoottiset rodut kiinnostavat meikää aina, ja kippurakorvainen, siro marwari jos mikä on eksoottinen. Mikäli et ole vielä löytänyt tämän rodun sykähdyttävyyttä, selaappas tätä blogia..

10. (raskaat) Kylmäveriset
Laitoin nämä kympiksi, vaikka periaatteessa kylmäveriset ovatkin hyvin nomnomnom: laitoin myöskin verityypin näin yleispätevästi, sillä oli se sitten tinker tai jyllanninhevonen, noriker tai boulognenhevonen, niin raskas rakenne plus mahdolliset tupsujalat saavat miun sukat pyörimään jaloissa. Jotakin jännää ja hyvin kiinnostavaa näistä hevosista löytyy, ja toivoisin että kylmäveriset saisivat lisää jalansijaa virtuaalimaailmassa.

2 kommenttia:

Erica kirjoitti...

Tuohon kun puhuit suomenhevosten monenlaisesta ulkonäöstä on pakko lisätä: oletko jo kuullut maailman ensimmäisestä tuplavoikosta suomenhevosesta, nyt kolmivuotiaasta Lakeuden Valottaresta? Löysin just itse sukupostista, vielä kun sais tuon kuvia omalle virtuaalihevoselle niin olis aika jees. :D Joo siis oikeesti kuolaisin... xD

Osoite: http://www.sukuposti.net/hevoset/lakeuden-valotar/1018989

Eetuperkele kirjoitti...

Olenhan minä, itse asiassa kun varsa syntyi niin taisin lukea siitä ensimmäisen kerran joko Hippoksen tai SuoRan lehdestä ja sen jälkeen vähän siellä sun täällä tullut tamma esiin. C: Tuplavoikko pikselisuokki on ollut jo jonkun aikaa haaveissa, en vain jostain syystä tahdo evm-tuplavoikkoa vaan haluan tehdä asiat hankalaksi ja saada tuplavoikon NU-kasvatin. :"D Ehkä sitten Kristan varsa vuonna nakki ja keppi... ;)