torstai 2. kesäkuuta 2011

Harvinaisten rotujen kasvatus pienellä tallilla

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tästä, nimittäin siitä että miten helkkarissa se onnistuu?! Tai onnistuu sujuvasti, siis.
Okei, Latun Talli ei ole niin pieni talli, mutta se on kumminkin ratsastuskoulu ja sieltä löytyy kaikenrotuisia hevosia, eli omapohjaista kasvatustyötä on vaikea suorittaa kun en ensinnäkään halua sinne tuhatta ja yhtä oria hyrräämään ja laittamaan koko paikkaa sekaisin, eli pitää turvautua ulkopuolisiin oreihin. Niitä löytyy kourallinen, mutta entä sitten kun suvut menevät niin pitkiksi ettei sopivaa oria enää löydy?
Umpikuja.

Itsehän tässä taannoin ostin colorado ranger-tamman, Dream's Disneyn. Se oli yksipolvinen ja polveutuu puhtaista rangereista -ongelmat alkoivat jo, kun halusin astuttaa Disneyn. Enhän minä raukkaparka löytänyt mistään suvullista ranger-oria ilman samoja nimiä suvussa!
Pelastuksekseni koitui se, että ainakin hevosmaailma.netin mukaan rangereiden jalostukseen voidaan käyttää rotuja xx, app, qh, ox ja aa. Näinpä sitten löysin appaloosaorin, jonka avulla syntyikin N's Hex Lumos. Kaikki oli hyvin vähän aikaa, kunnes tuli tilanne jossa halusin astuttaa Lumonkin (ajattelin myydä sen hätkyn luonteen vuoksi, ja halusin että verilinja jatkuisi Latun Tallissa).
Mistä löytää kaksipolvisen rangerorin? _Ei_mistään_. Taas turvaudun muihin rotuihin, nyt löytyi quarter-ori Doc Dun Ion, josta jäi erikoisen värinen tammavarsa Paradox Carrier NU. Minusta tuntuu valehtelematta siltä, että tässä on virtuaalimaailman ainoa, tai ainakin yksi niistä harvoista suvultaan kolmipolvisista rangereista! Sen suvusta löytyy niin puhdasta rangeria kuin appaloosaa kuin quarteriakin, mutta ilman noita apurotuja ei tätä varsaa olisi syntynyt.


Näin sallivasta jalostuksesta on siis hyötyä, mutta pelkään sitä hetkeä kun talliin eksyy tyyliin santelipuuponi tai jaavanponi.... mites niiden kanssa sitten, olenko hukassa? Suuret, kaikkia rotuja kasvattavat tallit kuten Ionic tai Daydream ovat koituneet pelastuksekseni, mutta olen silti sitä mieltä että harvinaisten rotujen kanssa olen helisemässä. Siinä siis vastaus kun kysytään, että mites se eksotiikkaa hakenut Latu onkin päätynyt puokkeihin, suokkeihin ja ratsuponeihin.... jaa-a, miettikää sitä....
En kuitenkaan halua rangereistani luopua, olen oikeastaan pikkariikkisen ylpeä että näin hieno tammalinja tullut, ja haluan sitä jatkaa niin pitkälle kuin pystyn. Onneksi ainakin arabeista löytyy pitkää sukua, että se taitaakin sitten olla se miun viimeinen oljenkorsi jos ei muita meinaa löytyä.

Ei kommentteja: