Tätä välillä minäkin mietin, sillä aika useinhan minunkin blogimerkinnöissä saattaa törmätä lauseeseen "___ on hyvin rakas hevonen minulle".
Mutta mikä siitä tekee rakkaan?
En taida olla ainoa kuka voi vain kohautella olkiaan ja sanoa että dunno. Sillä joihinkin vain kiintyy, oli se sitten hevosen vanhemmat, ulkomuoto, luonne. Ja sitten joihinkin ei kiinny, vaikka ne olisikin ostettu omaksi superiksi kisapolleksi... se on jännä juttu, kyllä. Itse kyllä saan virtuaalihevosista rakkaita aika paljolti kirjoittelemalla niiden hevosten elämistä tai piirtämällä kuvia: näin on käynyt esimerkiksi Blettan kanssa. Se on toisaalta myöskin jo kolmatta polvea minun hevoseni, joten ehkä silläkin on osasyynsä asiaan...
Sitten taaskin hoitajat saavat minut innostumaan joistakin hevosista olemalla itse ahkeria ja kirjoittamalla mielenkiintoisia ja silti selviä ja realistisia tarinoita: tästä esimerkkinä Disni, jonka ahkera hoitaja Vivie sai minutkin tajuamaan miten ihana tamma Disni onkaan. Viviehän sitten loppujen lopuksi valittiinkin vuoden hoitajaksi, eikä ihmekään -lukaiskaapas hänen kirjoittamiaan merkintöjä niin ette ihmettele valintaani. Lisäksi hän on ollut todella aktiivinen mikä tulee tallin toimintaan ja sen kehittämiseen, joten valinta osui minusta todella nappiin.
Minua kiinnostaisi tietää, kuinka te, rakkaat blogini lukijat, määrittelette rakkaan virtuaalihevosen?
2 kommenttia:
Minä mietin, miksi edes miettiä tällaista. Yhtä hyvin voisit pohtia, mikä tekee rakkaan ystävän. Tai lemmikin. Tai miksi kultasi on sinulle rakas. Tai miksi rakastat vaikkapa jääkiekkoa, mutta inhoat sukkien kutomista.
Minun kaikki ystäväni ovat kauniita ja rakastavat urheilua, mutta muiden mielestä heidät tulisi määritellä ennemminkin typeriksi, jotka rakastavat urheilua. Toisaalta, minun lähipiirissäni on satoja ihmisiä, jotka ovat kauniita ja rakastavat urheilua - silti en rakasta heitä niin kuin ystäviä.
Sama homma on koirani kanssa. Saku repii, huutaa ja oksentaa, sillä on epilepsia ja syöpäkasvain, se ei ole ollenkaan täydellinen koira. Rakastan sitä. Silti vihaan bestikseni koiraa, joka on kaikin puolin täydellinen hyvine koulutuksineen ja rauhallisine luonteenpiirteineen. Minä vain en pidä siitä, mutta en osaa kertoa miksi.
Omassa virtuaaliblogissani olen juuri käsitellyt sitä, mikä hevonen on minulle rakas ja miksi. Sieltä löytää hevoskohtaisia perusteluja. Esim yhdellä on ihana nimi, hurmaava suku, viimeisenpäälle hiottu luonne, ja rakastan sitä. Toisaalta, minulla on monia hevosia, joilla on ne ominaisuudet - ja joista en samalla tavalla pidä.
Eli mene ja tiedä. Miksi pohtia ja määritellä? Ei niin tehdä minkään suhteen näissä asioissa.
"Kiintymykseni" tiettyyn poniin vaihtelee melko kausiluontoisesti. Innostun jostain otuksesta aina erilaisesta syystä, esim. uuden piirroksen, päiväkirjamerkinnän, värityksen tai vaikka kilpailu-uran ansiosta. Silloin en yleensä uhraa ajatustakaan muille poneille, vaan keskitän kaikki voimat "lellikin" kehittelemiseen tms.
Jotain kestosuosikkeja poneista löytyy tietysti, vaikka sitä ei aina esim. niiden sivujen perusteella huomaisi. Niissä viehättää kai se koko paketti, kokonaisuus. Myös ponien historia vaikuttaa: "ikivanhoilla fossiiliponeilla" on aina paikka Ruutilan sydämessä ;) Monissa poneissani on jonkinlaista "tunnearvoa" - ne ovat esim. ensimmäisten virtuaalirussieni jälkeläisiä ym.
Lähetä kommentti