sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Virtuaaliset työhevoset

Kaikki työhevosten ystävät, herätkää! TYH on jälleen näyttämässä elonmerkkejä ja järjestää pitkästä aikaa kisatkin, luokat ovat vain metsäajoluokkia mutta kuitenkin.
Työhevoset ovat jääneet ihan liian paitsioon, ja itseänikin vähän hävettää kun kunnon työhevosia miulla ei tällä hetkellä ole. Vain kaksi suokkia, jotka toimivat metsä- ja käyttöajossa, mutta siihen jääkin ja muuten painottuvat enemmän kevyisiin koululuokkiin. Toisaalta  syynä on ollut sekin ettei työhevoskisoja ole järjestetty paljoa, joten ehkä nyt tilanne miun kohalla muuttuu jos TYH vaikkapa nyt oikeasti aktivistuisi.

Siksi jaosta mainostelenkin ja houkuttelen ihmisiä osallistumaan kisoihin/järjestämään omia kisoja, mie ainakin meinaan järjestää. En halua että TYH taas alkaa kuolemaan ja työhevoset unohtuvat.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Mulla menee hyvin (tai oikeastaan Vecnolla)

Parin viimepäivän aikana olen fiksaillut Vecnoa: tehnyt ulkoasusta sujuvamman ja korjaillut ulkoasusta joitakin puuttuvia kohtia, kuten esimerkiksi menun taustan. Otsikko- ja taustakuva vaihtui, jotta sivusto olisi hieman keveämmän ja valoisamman oloinen. Erityisen iloinen olen siitä, että sain vihdoinkin esittelysivun tehtyä: paikkaansapitävän historiikin (50-luvulla tekkejä todellakin vietiin teuraaksi suurin joukoin, how sad is that? :c) sekä tallin tärkeimpien henkilöiden esittelyn. Vaikka hevosia kilpailutankin omalla nimelläni, niin tallilla on silti tarinamaisesti jokin muu porukka kuin pelkkä Latu -ehkä joskus Vecnoonkin jaksaisi tallikirjaa kirjoittaa vaikkapa Efimin tai Polinan silmin.

Hevosrintamaltakin kuuluu hyvää: minun virtuaalihistoriani ensimmäinen KTK-I palkittu hevonen on nimittäin ahalteke-ori Safronov BHE. Ainoa harmistus on yhä se, ettei minulla ole Safille sopivaa pitkäsukuista tammaa, eikä vientiä ole tullut ulkopuolisillekaan tammoille. En tahtoisi Safin katoavan suvuista, se on miulle kuitenkin eräänlainen merkkipaalu, 80% turvin palkittu ori.
Kantakirjaan ovat myöskin päässeet tammat Irimli ja Zitrus VEC, molemmat nekin KTK-II sijoille. Irimlillä on VIP MVA Fn ja Zitrukselle anottavana Fn -hassua mutta toisaalta loistavaa, että meikän parhaiten menestyvät hevoset ovat juuri ahaltekejä. Rodun kasvattajien kesken ei kylläkään ole mitään sertihimoa, sillä tärkeintä on vain että suvut jatkuvat -mutta kaipa se edes pikkuinen plussa se kantakirjauslausunto ja/tai arvonimi on. Katsoo josko heittäydyn joskus niin kunnianhimoiseksi että YLAankin veisin... mutta katsoo nyt.
Lisäksi Azazdan sekä Dáirine ovat tällä hetkellä luokkavoittajia, joten innostuksella odotan josko ropsahtaisi noillekin ktk-serti. En tiedä mikä vimma miullon saada hevosia kantakirjaan -ehkä iski vain joku PKK-innostus nyt, kun järjestö on taas miun suosikkilistalla. 
Myöskin laukkapuolella asiat rullaavat, sillä molemmat juoksijat, Presta Karina ja Silva PA, ovat tasoltaan G1. Ne ovat molemmat ilmoitettu 12. päivä juostavaan Presta Trophyyn, joten pitäkäähän peukkuja Vecnolaisille. :)

Vecno on myöskin muuttanut -jälleen kerran- periaatteitaan. Talli ei nimittäin ole enään 100% tekesiittola, vaan sieltä löytyy muidenkin rotujen edustajia. Tämä johtuu siitä, että on niin monia kiinnostavia rotuja ja hevosia joita tekisi mieli ostaa, mutta niille ei ole paikkaa: Latun Talli on varsin täynnä, enkä yksärilistaanikaan viitsi venyttää loputtomiin...
Tällä hetkellä rimppakinttujen seassa pitääkin majaa jo aiemmin mainittu irlannincob-tamma Dáiríne sekä saddlebred-ori HWA Escaping The Nightmare, joka miun oli suorastaan pakko ostaa -kattokaa ny tuota väriä, raa raa olen aina halunnut yhdistelmävärisiä hevosia ja "Nino" on varsinainen malliesimerkki niistä. (Eikä tietenkään, missään tapauksessa, ollut taka-ajatuksena että orista saisi loistavan sulhon HWA Touch Of Insanitylle..-)

Tämä oli vähän tämmöinen sekava hehkutusviesti. Ensi kerralla sitten kunnon tekstiä.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Hämyratsastajat

KuvaTuossa aiemmin pohdin, pitäisikö perustaa seura. No, nyt sekin tuli tehtyä -Hämyratsastajat, saanko esitellä! Nimi oli yllättävän vaikea keksiä, piti löytää joku kivan kuuloinen mutta silti sopivan humoristinen, kun meikäläisen perustamasta ringistä on kyse. Sandran kanssa siinä sitä sitten aivoriiheiltiin, ja lopulta se tuli -Hämyratsastajat, HäRa. Hämy on miusta tosi kaunis sana, mutta sen voi ottaa myös jotenkin vähän vinksahtaneeltakin kantilta. Iltainen hämyratsastus on eri asia kuin "on toiki taas yks hämy ratsastaja!"


Seura toimii Latun Tallin tiloissa ja ottaa tällä hetkellä jäseniä vastaan. Ideana oli luoda seura kaikenlaisille -en pidä mitään aktiivisuusvahtauksia, ja seuraan voi tulla ihan vain listoillekin. Toisaalta HäRa tarjoaa myöskin jäsenilleen valmennuksia, pientä kilvoittelua seurapisteiden muodossa sekä tietenkin jaosten alaisia kisoja niistä lajeista joihin jäsenet painottuu. Tällä hetkellä eniten olisi siis luvassa ERJn ja KRJn alaisia kisoja.

Sivun ulkoasusta pidän, vaikka siinä onkin yksi pitkä miinus: IEllä en saa sitä mitenkään toimimaan, kuvat lähtevät toistumaan ilkeästi vaikka mitä tekisin. IE raiskaa siis tämänkin sivuston, ja aion vaihtaa ulkoasun edes sellaiseksi että se olisi lukukelpoinen kyseisellä selaimella. Stnan IE. >:C Vihaan sitä.


HäRa järjestää myöskin 11.12 estevalmennuksen jäsenilleen. Jos kiinnostaa niin liity seuraan ja osallistu.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sivunluonnin vaikeus

Olen lagittanut virtuaalirintamalla hyvästä syystä: haluan tehdä Latun Tallille uuden ulkoasun, ja tällä kertaa koodata sen alusta alkaen itse. Normaalistihan suosin nopeampaa tapaa muokata jokin valmis (css/div)ulkoasu tarpeitani vastaavaksi.

Idea on hyvä ja miusta ansaitsisin jonkinmoiset taputukset päälaelle siitä että haluan itsekin joskus yrittää nördeillä. Nyt osui kuitenkin perkeleenmoinen ongelma eteen, ja se on nimeltään **tun IE. Ulkoasu toimii Firefoxilla ja Chromella moitteettomasti, mutta IEllä se syytää -tagia sattumanvaraisesti -ja mikä parasta aka pahinta: tekstityylit sählääntyy enkä löydä mistään tageja joilla ne sotkeentuvat. Olen uhrannut koko viikonlopun asian kiroamiseen enkä siltikään saa hommaa toimimaan. Kaikilla resoilla toimii (ulkoasu venyy näytön mukana, taulukot tms. määritetty prosentein) ja Tuliketulla ja Chromella testattu.

Ylempi siis Tuliketun ja Chromen näyttö, alempi IEn. Ihan totta, mitä ihmettä?
Kahtokee nyt. Ja ei mainintaakaan noista kamalista varjoista, miua on kiusannut näyttö joka heittää kalibrointinsa vituralleen aina kun irroitan laturin (joo, tiiän, mitä ihmettä). Tein css:ää siis kemottavalla näytöllä enkä tajunnut sitä, nyt kun eilen kalibroin näytön uusiksi niin halleluja, näen mitä kamaluuksia olen tehnyt. Pfft tekniikka ei tuu toimeen miun kaa. :C

Tekisi mieli kirjoittaa etusivulle että "toimii kaikilla resoilla, Tuliketulla ja Chromella. Jos selaat vuotavalla ja paskalla Explorerilla, hylkää jo se uppoava laiva." Joo, en tykkää IEstä. Liian roskainen, raskas ja viruspesäke. IEn ja Chromen vertailu on kuin vertaisi Ford Fiestaa Ford Probeen. :V Kvaak kvaak.

 Tällä postauksella ei ollut muuta tarkoitusta kuin saada vinettää kun ärsyttää, plus tietty selittää etten ole epäaktivoitunut, olen vain jumissa näiden kanssa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Erilaista kasvatusta

Olen aina ajatellut että kasvatustoiminta on aina sitä samaa, mutta tässä syksyn aikana olen huomannut mielenkiintoista jakaantumista: jotkin tallit kasvattavat suuria määriä hevosia kuukaudessa ja painottavat kasvattien määrään ja useiden sukujen pidentämiseen ja kasvattamiseen aika kiivaassakin tahdissa. Sitten taaskin toiset kasvattavat "laatuhevosia", aka vanhemmilla täytyy olla palkintoja ja sertejä ja arvonimiä yadda yadda ennen kuin siirtyvät siitokseen. Kolmansille syntyy kasvatteja harvemmin eikä pääpointtina ole niiden myyminen, vaan varsat ovat lähinnä omien tärkeiden hevosten jälkeläisiä -itseltäni esimerkkinä vaikkapa Chimaera MUST, joka on oman Acromantulani jälkeläinen ja teetetty lähinnä sitä varten ettei tarvitsisi Acromantulan verenperinnöstä luopua.

Itselleni ei ainakaan ykköstyyli sovi -sitä olen kokeillut, mutta silloin huomaan etten kiinny hevosiin ja toimintamuotoon ja koko homma vähän kuin lysähtää kasaan. Tällaisia kasvattajia kuitenkin tarvitaan varsinkin harvinaisempien rotujen kanssa -hyvinä esimerkkeinä vaikkapa Daydream ja Gin Ahaltek.
Olen tähän mennessä ollut aina ns. kolmostyypin kasvattaja -varsoja teetän vain itselleni tärkeillä ja merkittävillä hevosilla. Asiat ovat kuitenkin alkaneet muuttumaan, lienekö olen sitten vain niin kokeilunhaluinen... Alun perin ajattelin tehdä Vecnosta hyvin laatutietoisen kasvattajan, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että teket ovat edelleen sen verran harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, etten voi ainakaan 100% painottaa laatutietoiseen kasvatukseen. Minulle riittää se että vanhoja sukuja saadaan jatkumaan ja uusia kiinnostavia, tuntemattomia sukuja luotuja: sertit ja kantakirjaustulokset ovat toisarvoisia juttuja. (Tähän väliin pakko hehkuttaa että kyllä  nuo meikän rimpulat silti menestyy, Irimli on VIP MVA Fn ja kantakirjattu II-palkinnolla, Zitrus VEC ja Safronov BHE taaskin ovat menossa seuraavaan ktk-tilaisuuteen.)
Mutta uusin projektini, niinkin uusi että sivutkin saattavat vielä vähän kusta, Viikinkiratsut, tarjoaa miulle mahdollisuuden kokeilla tavoitteellisuutta. Issikkakasvattajia löytyy virtuaalimaailmasta enemmän kuin tekekasvattajia, joten en tunne tekeväni syntiä jos miulla kasvatteja ei synnykään niin usein. Haluan nimittäin että vanhemmilla on edes jotain palkintoa: arvonimeä, kantakirjauslausuntoa, laatuarvostelua, edes nipullinen sijoituksia ja voittoja. En tiedä miten tällainen kasvatustyyli miulle sopii ja miten kauan mie sitä jaksan, mutta sopiihan miun koittaa. Idea lähti siitä kun ajattelin Ionicin blogin juttua kasvatuksen periaatteista: "suku on käytännössä katsoen ainoa asia virtuaalihevosella jota tuleva ostaja ei voi muuttaa". Jotakuinkin noin sanottiin kun puolustettiin tasaisen suvun etuja, ja olen samaa mieltä: tasainen suku on miullekin aika tärkeä asia, en astuttaisi 1-polvista hevosta 5-polvisella. Entäpä jos sukuun panostaisi vielä enemmän, ja yrittäisi pitää huolen että suvussa olisi palkittuja hevosia ainakin edes omien karvakorvien osalta? Kasvatusperiaate sekin, ja haluan toden totta sitä kokeilla. En tiedä saanko nyt kamalan snobbarin maineen, mutta jos niin meinaa käydä niin haluan muistuttaa että Vecnossa on edelleenkin tekelinjojen jatkuvuus tärkeintä, ja Latun Tallissa olen taaskin "kolmoslinjan" kasvattaja -jos jokin tärkeä ja rakas hevonen alkaa olemaan toimintansa ehtoopuolella, niin siitä sitten varsa muistuttamaan olemassaolostaan, kiitos.


En nyt tiedä oliko tekstissäni päätä eikä häntää. Halusin vaan huomauttaa että hei, mie en oo niin kaavoihin kangistunu mitä luulette! :D

lauantai 5. marraskuuta 2011

Seura?

Rupesin tässä tänään miettimään, millainen on hyvä virtuaalinen ratsastusseura. Tulin siihen tulokseen että ainakin meikäläinen kaipaa siltä samaa kuin irl-seuroiltakin: aktiivisuutta, puuhaa ja palkitsettavuutta.

Aloinkin tuumaamaan oman seuran pykäämistä. Tuntuu nykyisin niin vaikealta löytää sellaista seuraa, joka tarjoaisi kisoja monipuolisesti eri lajeista, kunnon tarinavalkkoja (eli ei tyyliin nimi listaan) sekä jotenkin palkitsisi jäseniään siitä, että ovat valinneet juuri sen seuran. Saunassa on hyvä kehitellä innovatiivisia ideoita samalla kun rusinoituu ylälauteilla, ja tein niin tänäänkin. Voisi valita "vuoden jäseniä", aktiivisimmin kisanneita ja eniten seuralle menestystä tuoneita. Tämä tietenkin vaatisi jonkin verran kisaamisen seuraamista - entäpä jos seuran alaisista kisoista jakaisi pisteitä? Samaten voisi jotenkin mainita ahkerimman valmentautujan/seuran toiminnan kehittäjän tms. Jotenkin nämä "nimi listaan ja olet seurassa joka tarjoaa ehkä kerran puolessa vuodessa sinulle seuran kisat"-tapaukset tuntuvat olevan niin... no, yleisiä.
En aio kuitenkaan rynniä aiheen äärelle. Pitää vielä tuumia ja yrittää haistella, olisi seuraan jäseniä -ei se mikään seura ole jos siinä ei ole jäsenen jäsentä!

Niin, ja tuossa oli tuo sarjiskysely. Vaikuttaa vahvasti siltä että edes lyhyitä strippejä on väsättävä, sormet jo syyhyää päästä toimintaan. Muutamaa ei kiinnostaisi lukea Latun Talli-aiheisiä pätkiä, mutta koska reilusti suurin osa (92% eli 38 henkilöä) olisivat innolla ottamassa ideani vastaan, niin mikäs siinä. Miusta tuntuu että sarjakuvastripit toisivat mukavaa lisäsyvyyttä talliin, sen hevosiin, ympäristöön ja henkilöihin. So let's do it. :> Miulle saa heitellä sitten ideoita!


lauantai 29. lokakuuta 2011

Kättä päälle, PKK

 Blogi on ollut nyt vähällä hiljaiselolla, lokakuu on mennyt kuin siivillä omissa jutuissa lennellessä ja virtuaalihevosille on liiennyt aikaa vain sen välttämättömimmän verran. Katsotaan josko marraskuussa ehtisi taas kirjoittelemaan enemmän, ettette ihan luulisi koko blogin kuolleen!

Heinäkuun lopussahan mie päätin että oon vihoitellut PKKlle sen verran kauan, että voisi olla aika katsoa onko laitoksen toiminta yhtään muuttunut. No, ei oikeastaan, mutta tuomarit ovat muuttuneet ainakin meikäläisen näkökulmasta avarakatseisemmiksi ja ymmärtävät enempi että ihmisillä voi ja pitääkin olla muista erottuvia piirtotyylejä -jotkut tekevät huiman realistisia ja tarkkoja, toiset palettiveitsimäisiä mutta yhä kaikki realistisia, toiset käyttävät linejä mutta kuva voi silti olla rodunmukainen, jankkaan sanaa realistinen, sekä yksityiskohtainen.
Myöskin miun entinen kiukuttelu ("Eiiiiiii, ei tuomari voi sanoa näin ja ei noin ja ei tuo oikeasti ole hyvä jne.") on annettu anteeksi, ja ihan hyväksytyt fiilarit leijuu nyt ilmassa. Iso peukku myöskin tuomareille, joista suurin osa vastaa nopeasti tuomarointipyyntöihin sekä lähettävät myöskin tulokset ajallaan! Asiaan on tosin lienee vaikuttanut se, ettei kommentit ole enää pakollisia -no, pääasia että tulokset tulevat.

Olen jaksanut jopa jankata näyttelyissä siihen tahtiin, että ktk-tilaisuuksiin olisi nytkin vietävää, arvonimihakemuksia jonossa ja sillein. Ei ole tullut tenkkapoota etteikö ns. uskaltaisi viedä näyttelyihin. Viime kuun tilaisuudessa palkittiinkin Fn Acromantula (KTK-III) sekä Fn Irimli (KTK-II), joista jälkimmäisellä on myöskin VIP MVA-hakemus käsiteltävänä. Jasnyltä ostamani aarre HWA Touch Of Insanity odottelee puolestaan FF eli Finest Foal-nimeä. Aika tyytyväinen oon tähänastiseen menestykseen, en ole koskaan ennen arvonimiä hakenut ja harvoin kantakirjaankaan hevoset päässeet.

Toivon sormet ja korvat ristissä että Safronov BHE saisi sen ktk-sertin, oon kiintynyt tähän poikaan hurjasti. :O

torstai 29. syyskuuta 2011

Suosikkirodut

Tijuana ja Gin listasivat 10 suosikkirotuaan perusteluineen, ja mie aion jatkaa sarjaa ja listata omani. Veikkaan ettei tässä tule yllätyksiä...

1. Ahalteke
Tättärärää kuka yllättyi, ei kukaan? Tekeissä on vain sitä jotakin tiettyä vetovoimaa mikä miua niihin houkuttaa -rodun historia, ulkonäkö ja se kuinka se "ui vastavirtaan" ihanteiden kanssa: luiseva ja kulmikas teke on ehkä kaunein hevosrotu mitä pystyn keksimään...
Rotuun tutustuin nyt jo lopettaneen (?) Allu Expresin kautta, ja sieltä myöskin ensimmäisen tekeni ostin, Stenka Rasinin. Tekeinnostus laajeni virtuaalitouhuista irl-puolelle, ja nyt on säästökuuri menossa jotta voisin ostaa Haddille Virosta tekekaverin.

2. Islanninhevonen
Kun vuonna 2007 tutustuin irl-issikoihin, menetin heti sydämeni -nuo viikinkihevoset valloittivat töpäkällä ulkomuodollaan ja omalla maailmallaan ja haasteellisuudellaan: oletko koskaan yrittänyt hypätä 80cm rataa viisikäyntisellä hevosella? Tällä hetkellä kuolisin silkasta onnesta jos voisin välillä hypätä tavallisella kolmikäyntisellä... Askellajeissa on oma viehätyksensä, ja lisäksi värifriikkinä minun on lisättävä että issikka on oikea unelmarotu kasvatusta ajatellen, niin irl- kuin urlkin, väriskaalan kattaessa oikeastaan kaikki muut paitsi tiikerinkirjavat, myöskin bec-hevoset, splashed whitet ja muut herkut.


3. Arabialainen täysverinen
Olen aina pitänyt arabeja turhan massarotuna virtuaalimaailmassa, mutta päästyäni vuonna 2009 tutustumaan arabeihin varsin luonnollisessa ympäristössään Egyptissä, hurahdin täysin rotuun. Kun niitä kerran on livenä nähnyt ja toteuttanut jokaisen heppakirjan kliseen aka nelistänyt mustalla arabiorilla pitkin dyyniä kilpaa, voiko rotua olla rakastamatta sen tulisuuden, herkkyyden ja kauneuden vuoksi? Arabi on kuin aavikkotuuli -herkkä mutta vahva, vaihtaa suuntaansa mielivaltaisesti ja on kuin lämmin henkäys iholla. Arabeissa kiehtookin niiden yleensä varsin yhtenäinen luonteenpiirre sekä upeat traditionaaliset näyttelyvermeet.

4. Suomenhevonen
Suomiputet ovat irl jokseenkin tylsiä, sillä niitä näkyy joka talleilla ja joka toisella on suomiputte itsellään. Siksi miulla meni myöskin aikaa ihastua niihin -nykyisin olen löytänyt sen, minkä moni suokkifani on löytänyt varmasti jo tuhat vuotta sitten: Suomenhevonen on isännän työkumppani, ja satavuotiasta rotua sietää kunnioittaa sen edesottamuksien vuoksi. Suomenhevoset ovat myöskin ulkonäöltään niin vaihtelevia, että url niiden kasvatus on mielenkiintoista: on pörrötukkaa, tukkajumalaa, kiharapäistä, heräsilmäistä, voikkoa ja mustaa, kimoa ja rautiasta, ruunivoikkoa ja ruunikkoa, sabinoa ja pangaren vaalentamia... Suomenhevoset ovat monipuolisia sekä käyttötarkoitukseltaan, kooltaan että ulkonäöltäänkin!

5. Puoliveriset
Puokkien kanssa sama homma kuin suomalaisten: alkuun olivat turhan massaa ja normia miulle, mutta kun tutustuin tarkemmin niin halleluja: pää meni pökerryksiin siitä, miten erilaisia puoliveriset voivat olla. Erikoisvärejä löytyy jonkin verran, ja vaikka miulla onkin url lähinnä perusvärisiä puoliverisiä niin on hauska törmätä mm. näyttelyissä erikoisempiinkin otuksiin. Puokkien kanssa voi kohota korkeallekin tasolle, me likes.

6. Saddlebred
 Miullon hiukan sama synti kuin Tijullakin: tässä rodussa kiehtoo se etelävaltioiden, Yhdysvaltain tyypillinen brassailukoreilu, ja vaikka irl harrastus on välillä julmaakin toimintaa niin voin mie silti olla rehellinen siitä että nämä hevoset ovat aivan pirun näyttäviä, rakastan sitä kuinka ne ovat joka tavalla mahtipontisia: rakenteeltaan, olemukseltaan, liikkeiltään. Myöskin värien laajuus kiehtoo -kasvatus on mielenkiintoista puuhaa kun on erikoisvärejäkin näkyy, ja siitä syystä en ole koskaan sen enempää innostunut friisiläisistä, clevelandinruunikoista jne. Olen kamala, tiedän. 

7. Andalusialainen 
Yllätys tai ei, niin aristokraattinen, kyömypäinen ja runsasjouhinen andalusialainen  hurmaa miut täysin olemuksellaan. Värirotuhan tämä ei ole niinkään, mutta en mie nyt _niin_ värifriikki ole ettenkö pitäisi muuten vain upeista, komeista hevosista mahtavine jouhineen ja espanjalaisine luonteineen! 

8. Welsh-ponit
Ulkomuoto kiehtoo näissäkin: joka sektio on kiinnostava jämptin mutta arabimaisen koveran profiilinsa ansiosta. Rungon muoto on myöskin aivan vastustamaton, lennokkaasta ja korkeasta ravista puhumattakaan.

9. Marwarihevonen
Eksoottiset rodut kiinnostavat meikää aina, ja kippurakorvainen, siro marwari jos mikä on eksoottinen. Mikäli et ole vielä löytänyt tämän rodun sykähdyttävyyttä, selaappas tätä blogia..

10. (raskaat) Kylmäveriset
Laitoin nämä kympiksi, vaikka periaatteessa kylmäveriset ovatkin hyvin nomnomnom: laitoin myöskin verityypin näin yleispätevästi, sillä oli se sitten tinker tai jyllanninhevonen, noriker tai boulognenhevonen, niin raskas rakenne plus mahdolliset tupsujalat saavat miun sukat pyörimään jaloissa. Jotakin jännää ja hyvin kiinnostavaa näistä hevosista löytyy, ja toivoisin että kylmäveriset saisivat lisää jalansijaa virtuaalimaailmassa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Villakoira nimeltä ratsastuskoulu ja kuinka pääsemme sen ytimeen

Latun Talli on ollut alusta asti ratsastuskoulu enemmällä tai vähemmällä toiminnalla. Silti koko kuusi ja puolivuotisen taipaleen aikana olen vasta nyt alkanut saamaan jutun jujusta kiinni.
Viime kuukausina olen nimittäin tajunnut, miten paljon kivempaa on ottaa rennosti pienen hevosmäärän kanssa kuin kilpailuttaa, ikäännyttää ja varsottaa tuhatta ja yhtä hevosta. Edelleen tällä hetkellä kaikki tallin tuntihevoset ovat tammoja, mutta kasvatustoiminta on kutistunut hurjan paljon: tällä hetkellä miua kismittää se että on niinkin paljon (Ja minä sanon tämän!) kuin kolme varsaa tuloillaan: ensi viikon lopulla olisi fwb-varsan laskettu aika, marraskuulle olisi syntymässä toinen fwb ja sitä ennen PRE-tilari. Yleensä olisin innoissani tilareista, mutta tällä hetkellä kun yritän pitää varsamäärän pienenä niin... sama juttu myöhemmin syntyvän puokin kanssa, en vain osannut vastustaa tätä oria ja pakkohan siitä on varsa saada. Nyt kuitenkin jo harkitsen että varsulaisen myisin mikäli tosi hyvä koti löytyy, sillä en halua tallin täyttyvän liikaa.

Niin, toinen merkittävä seikka valaistumisessani on se että talli tosiaan voi täyttyä. Tähän mennessä olen jättänyt tallin pohjapiirroksen tekemättä, koska en halua rajata hevosmäärää. Nyt kuitenkin sen uskalsin tehdä, ja veikkaanpa että muutkin kuin minä ovat iloisia uudesta asenteestani: en hamstraa hevosia, keskityn niihin mitä minulla on ja näin kliseesti sanottuna annan niille hyvän pikseliponin elämän ilman ylikisausta ja ylivarsottamista. Sen sijaan hevoset saavat paljon huomiota hoitajiltaan ja miulta monien kuvien ja tarinoiden kautta. Toisaalta "kiinnyn, huolehdin, rakastan"-periaate tarkoittaa myöskin sitä että ne hevoset joihin ei vain yksinkertaisesti osaa kiintyä, myydään. Raakaa, mutta minua inhottaa ja surettaa jos sivuilla pyörii jokin hevonen jolle en vain löydä aikaa ja kiinnostusta -parempi antaa sellaiseen kotiin, jossa siitä huolehdittaisiin ja jossa se pääsisi ansaitsemaansa valokeilaan!

Harkitsin myöskin pienen sarjakuvan tai graphic novellin tekemistä Latun Tallista. Se jos mikä tekisi tallista entistäkin tiiviimmän ja henkilöistä/hevosista moniulotteisempia. Mitäs tykkäisitte? Laitoin kyselynkin tuohon sivuun, että tiedän tykkäisittekö.

Ei meitä sokerista oo tehty!


Ps. Kiitos kaikille äänestäjille kolmannesta sijasta VRLn tallirankingissa! Love ya guys 8)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Iloista mieltä Latulassa

Enpä ole nyt yli kuukauteen kirjoittanut, tää poika on ollut hunningolla!
Tai ainakin laiska, piirtänyt pikkuisen ja keskittynyt lähinnä Latun Tallin hommiin. Välillä harvoin eksyn hooteenettiin tsekkailemaan että missä mennään, ja arvatkaas vaan kuka ilahtui iloisesti huomatessaan että meikäläisen tallikin oli päässyt mukaan puheisiin? Varsinkin se, että Latula mainittiin Seppeleen (jota ihailen kovasti!) rinnalla wau-efektin aiheuttavana tallina, piristi kivasti. Muutenkin oli tosi kiva lukea ihmisten mielipiteitä miun talleista (taidettiinpa Vecnoakin nimittäin kehua, jopa Virtuaalibloggeriakin -tosin aktiivisuutensa vuoksi, joten ironista että olen nyt ollut laiskahidas kirjoittaja), varsinkin kun yhtään törkyä tai negatiivista palautetta, edes kritiikkiä*, ei löytynyt -ja hei, nyt puhutaan sentäs HooTeen legendaarisesta virtuaalitallipuolesta!
Latun Tallilla pyörii muutenkin nytten tosi hyvin, kaikilla hevosilla on hoitajat ja olen löytänyt sen tarinapainotteisen ratsastuskoulun pitämisen sisimmän -en enää kasvata hevosia hulluna, enkä hamstraa niitä tuhatpäin, vaan olen jotenkin oppinut pitämään virtuaalihevosista yksilöinä ja siksi niistä on kivempi kirjoitella tarinointia ja tehdä uusia kuvia. Varsatkin tuntuvat erikoisilta ja kivoilta yllätyksiltä, kun niitä ei synny viittä kuukaudessa!

*Kritiikistä tulikin mieleen, että mikä ihme siinä on etten saa sivujen fontteja pysymään yhtä suurina kuin ne näkyvät koneelta esikatsellessa -kun siirrän nettiin niin fontit kutistuu niin, että ne näyttävät nykymuodikkaan pieniltä eli lukukelvottomalta kärpäsenpaskalta jota näkee nykyisin jokaisella virtuaalitallilta. Surkuhupaisaa, että yritän itse välttää sitä ja silti jokin jippo kutistaa tuota fonttia... vai johtuuko se vain miun tuliketusta? IE:n, Safarin, Chromen jne. käyttäjät, onko fontti teilläkin tuskallisen pientä? Ja nähtävästi sama homma toistuu jokaisella webbisivulla, KompoZerissä näkyvät oikean kokoisena mutta netissä kutistuu. Oon tehny jotai tosi pahaa ku miul on tälläne karma...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Mistä on hyvä kasvatustoiminta lähtöisin

wA-t N's Lolita Love pikkupenskana.
Tästä voidaan toki olla montaa eri mieltä, mutta olen pohtinut tätä itse (kyllä, kesälomaani ei sisälly melkeinpä muuta elämää kuin virtuaalihevoset? No jaa, saanpahan ainakin jotain luovaa aikaiseksi) ja haluan nyt tuumia asiaa blogissanikin, jotta saisin valotettua teille hiukan omia näkemyksiäni sekä ehkä annettua joillekin hyödyllisiä älynväläyksiäkin.

Virtuaalihevosia on kasvatettu aivan alkuajoista saakka, ja minusta on tärkeää säilyttää vanhoja linjoja -kunhan ei vain mennä liiallisuuksiin. Käytän nyt pakinassani esimerkkeinä tekkejä, joiden "vanhoihin ja hienoihin" nimiin kuuluu Haldi, Maestro, Mr. Jones jne, laskisinpa myöskin Willem BRAn suvun (i. Jambantroe e. May Iacint) mukaan kun tällä hetkellä se ärsyttää minua putkahtelemalla jokaisen teken sukutauluissa. Okei, hienoa, mutta mikäli pitkäsukuisten hevosten sukutaulut pyörii vain tiettyjen nimien aloittamina, niin minusta esimerkiksi tuntuu tällä hetkellä jopa ylitsepääsemättömältä saada 6-polvista tekekasvattia, jonka suvussa ei olisi lainkaan sukusiitosta. Kun jokaisessa suvussa pörähtää se Willem BRA tai Grannuke tai Gara-Polat, niin loppujen lopuksi suvut lopahtaa ja lopulta ehkä katoaa. Ehkä se sukusiitos ei tapa, jos samat nimet esiintyy siellä kuudennessa polvessa, mutta jos ne toistuu parikin kertaa uudestaan niin siinä vaiheessa ainakin miulla alkaa hälytyskellot soida, enkä taitaisi olla ainoakaan.

Siksi miusta tuntuu tärkeältä, että tuo itse myöskin evm-hevosia ja hyödyntää toisten tuomien tuontien kasvatteja. Näin saadaan pikkuhiljaa luotua itse uusia sukuja, joissa ei välttämättä ehkä ennen 4. tai 5. polven syntymistä vilahda kertaakaan massanimiä. Tämä tietenkin tarkoittaa, että tuonteja pitää tuoda rutkasti -siitä lienee johtuu, että jotakin harvinaista rotua kasvattavat söpöt pikkutallit eivät pysy kauaa pystyssä: pitäisi olla joko suurtalli jotta saisi aivan uusia, suuria sukuja luotua, tai sitten valita sellainen rotu jota kasvattaisi muutkin ihmiset. Tässä mielessä ahalteket ovat oiva valinta -en toki yritä aivopestä ketään ostamaan tekejä, krhmjooköh ;>-, se on suht' harvinainen rotu mutta sille löytyy vankat kannattajansa, esimerkkeinä nyt vaikka Gin Ahaltek, Presta Racing Center, Knoxdale, unohtamatta toki omaa Vecno Studiani.

Käytän ja tulen käyttämään tulevaisuudessakin Prestan ja Knoxdalen apuja kasvatuksessa oreja lainaillen ja kasvatteja ostaen/myyden. Ja arvatkaas miksi? Koska Tuire ja Disa ovat tuoneet evm-hevosia reilusti, ja tuovat niitä aina vain lisää ja lisää -uusia sukuja siis syntyy minun pienen piirini mittakaavassa siis varsin tiheään tahtiin, ja tietenkin hyödynnän asiaa oman kasvatustyöni kanssa. Tällä hetkellä minulla on "projektina" luoda suvultaan 5-polvinen teketamma, jolla olisi eri nimet kuin Safronovin suvussa. Oli hiukan hätäistä ostaa suvultaan 5-polvinen hevonen näin alkuvaiheissa omaa kasvatustyötäni, mutta pakko on myöntää että hullaannuin täysin Safronovin isään Immortelle Spyridoniin, ja totta kai minun oli saatava sen orivarsa itselleni. Asetin siis itselleni riman aika korkealle jo näin alkuun, mutta uskon että muiden kasvattajien avulla pääsen tavoitteeseeni. Unelmana on, että joskus törmäisitte vielä Vecnon kasvattiin, jolla olisi yli 8-polvea sukua... Vaikeaa, muttei mahdotonta!
 
Loppuun pieni pyyntö jokaiselle virtuaaliteken omistajalle: Vaikka se kiinnostus siihen hevoseen lopahtaisi, niin älkää pliis, PLIIS, poistako sivuja netistä, sillä saattaa hyvinkin olla joku kasvattaja -köhköhmeikä- tulee ruinaamaan hevosesta varsaa. Kyllä, myöskin siitä kuvattomasta, kisaamattomasta raakista jonka unohdit pölyttymään nurkkaan heti kun sen hankit -kaikesta mitättömyydestään huolimatta se saattaa olla juuri se hevonen, joka auttaa uusia sukuja syntymään ja samalla myös vanhoja, varjeltavana olevia sukuja pysymään hengissä!

Toivottavasti kukaan sai tekstistäni selvää, olen hirmu väsy tultuani juuri Tallinnan humusta ja humpasta. Siinä se onkin että autossa kotimatkalla ehti miettimään tätäkin asiaa aika pirun tarkkaan. Ja ei, älkää huoliko, en ollut kuskina joten pystyin vapaasti antaa ajatusten lillua virtuaaliasioissa. :D

torstai 21. heinäkuuta 2011

Sovintoesitys PKKlle

Arvatkaa mitä? Arvatkaa mitä?! Meikäläinen järjesti ensimmäiset PKK-näyttelynsä pariin vuoteen! Nyt kyllä kieltämäti vähän jännittää ja ehkä kaduttaakin, mutta eipä parane itkeä ennen kuin maito on lattialla -ehkä nää jopa onnistuu.

Kaikki lähti siitä, kun halusin Vecnon (btw uusi osoite) nousevan lähemmäksi eräänlaista, no, eliittiä. Rupesi nyppimään kun katselin joitakin Fn tai VIP MVA-hevosia, joiden kuvat ovat vähintään yhtä laadukkaita/laaduttomia kuin minunkin piirrokset. Tuli hinku yrittää saaada omiakin hevosia pitkästä aikaa kantakirjattua, tai hommata edes yhdelle edes se finest-arvonimi. Joten varovaisesti alkuun tökkäsin varpaalla veden pintaa tutkimalla PKKn uusia sivuja, ja seuraavaksi jo hyppäsinkin jorpakkoon järjestämällä itse näyttelyt.
Meno on tavallaan muuttunut siitä, kun viimeksi olin jaoksen toiminnassa mukana. Keskinkertaisia tai suorastaan huonoja piirroksia ei enää näe, mikä on toisaalta hyvä mutta toisaalta myöskin ärsyttää se että näin näppituntumalta moni tuntuu turvautuvan ostamaan toisilta harrastajilta kuvia sen sijaan että piirtäisi itse. Koska eikös se ole PKKn tarkoitus, kannustaa piirtämään ja kehittymään?
Kun katselee noita muita kuvia, tulee sellainen olo että valmistaudun jo omien hevosteni jäävän viimeisiksi -uusi piirrostyyli kehissä ja vieläpä, hui kamalaa rikkuri-Latun/tuon tuntemattoman heppailijapojan koneja, joo hyi ei palkita. Toivottavasti meno ei ole enään tuollaista. Tuon kokemuksen nimittäin sain niinä viimeisinä kuukausinani PKKssa...

Plus, jos miulle tulee naputusta valokuvataustoista niin alan vaatimaan päitä vadeille. Olenhan mie sentäs piirtänytkin taustoihin -tajuatteko että aiheutin itselleni suurin piirtein jännetuppitulehduksen ruohokenttien kanssa, tai mikä nysvääminen on kun piirtää käsin hiekkapohjaa ja siihen pikkukiviä? :O

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Mystisiä asioita virtuaalimaailmassa

En voi vastustaa kiusausta, pakko kirjoittaa ylös kaikkea jännää mitä olen huomannut. :D Tiedän, virtuaalimaailma pyörii paremmin jos asiat ovat näin, mutta silti ovat hauskoja juttuja kun niitä miettii. Eivät ole siis mitään sellaisia joista kannattaisi vetää hernettä nokkaan, mietiskelen vain jänniä.

  1. Ponivuodet eivät lopu ikinä. Monikohan täysikäinen harrastaja omistaa virtuaaliponeja ja kilpailuttaa niitä omalla nimellään? Latun Tallissakin poneilla kisaava hahmo Sandra on jo ajokortti-iässä, mutta koska täällä ei termiä poni-ikä tunneta, niin eipä se mitään.
  2. Kimot eivät vaalene jatkuvastu loppuikäänsä. Meikäläisellä ainakin käy niin, että esim. Saqr al Faris, joka on nätti rautiaankimo rusehtavilla jouhilla ja markanpilkkumaisilla merkeillä, on sellainen elämänsä loppuun saakka kuten myös isänsä, isoisänsä ja isänisänisänsä. Todellisuudessa Saqr olisi varmaankin viimeistään 10-vuotiaana puhdas kimo.
  3. Sama ihminen voi "jakaantua" monille eri talleille ja eri maihin. Tämä on jännä mutta kivaa, sillä esim. Latun Tallissa on ratsastuskoulun isäntänä toimiva Latu, tässä vaikka Latu1, ja Vecnossa Moskovan liepeillä tekkesiittolan Latu, Latu2. Latu1 ja Latu2 eivät ole tietoisia toisistaan, vaan jos nyt vaikkapa Vecnosta tulisi hevonen The Talliin tuntsariksi, niin Latu1 kirjoittaisi kirjaan "Tänään meille tuli kaunis tekekaunotar venäläiseltä kasvattajalta", eikä että "toin tänään toiselta tallillani kauniin teke-tamman tuntsariksi." Toisaalta tämä mahdollistaa realistisen toiminnan, sillä moniko pitää IRL useaa eri tallia pystyssä?
  4. Ihminen pystyy kisaamaan samana päivänä vaikka eri maissa, ja sama hevonen jakaantuu ja jaksaa myöskin. Sama henkilö myöskin pystyy ratsastamaan sekä 105 cm shetukalla, että 180cm jättipuokilla eikä kummankaan kanssa ole hallintaongelmaa.
  5. Voit olla vaikka joka alan mestari. Toisella tallilla olet eläinlääkärinä, sitten sinulla on ratsastuskoulu ja Briteissä ehkäpä laukkatalli ja sitten olet vielä ravivalmentaja, ja tietenkin kaikki hevoset menestyy.
  6. Vaikka VHKR-ikääntymisen mukaan joulua pitäisi juhlia tallilla kerran IRL-kuussa, niin sitä juhlitaan silti vain joka kahdestoista VHKR-vuosi.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Vecnon idea

Nyt kun minulla on kertynyt näitä talliprojekteja jo kolme kappaletta (Latun Talli, Vecno ja Xpres), ajattelin valottaa teille muillekin mitä päässäni oikein liikkuu. Jokaisella tallilla on oma tietty tyylinsä ja oma tietty ajatuksensa, ja ensimmäisenä näistä ajattelin kertoilla, miten juuri nyt näen Vecno Studin.

Vecno kasvattaa tietenkin ahaltekejä. Alkuun ajattelin ettei talliin otettaisi muita rotuja, mutta nyt olen hiukan lämmennyt sille että ehkäpä siellä voisi muutama toisenkinlainen hevonen olla, mieluiten entisen Neuvostoliiton alueelta. (Päässä on pyörinyt yksittäiskappaleet roduista jakutianponi ja vladimirintyöhevonen). Ahaltekinhevoset ovat kuitenkin se suurin toimintamuoto, ja niitä on tallissa aina eniten.
 En kuitenkaan halua hamstrata talliin tuhat ja yksi tekeä, vaan yhdestä asiasta pidän tiukasti kiinni: jokainen hevonen joka sinne hankitaan, on tarkoin mietitty ja siihen jaksetaan panostaa. Ensinnäkin ennen kuin edes alan tekemään hevosen sivuja, piirrän sille kuvan -hyvän ja panostetun, realistisen kuvan. Käytän kuviin paljon malleja ja vaivaa, ja jo siinä vaiheessa olen ehtinyt jollakin tasolla kiintymään hevoseen. Jokaisella otuksella on yleensäkin ottaen vain se yksi kuva mitä sille on tehty, mutta en minä näe tarvetta sille että yhdellä hevosella on kymmeniä kuvia: se yksi rakenne/liikekuvakin kertoo jo tarpeeksi hevosen ulkonäöstä. Hevosiin panostetaan myöskin kirjoittamalla sen kuulumisia ja käymällä valmennuksissa.

Kasvatus on Vecnossa erittäin poikkeavaa minun yleensä kiireisestä linjasta: Olen tehnyt siitä ikään kuin pelin. Yritän pitää jokaista talliin tullutta sukulinjaa elossa, ja hevonen siirtyy siitokseen vasta saatuaan tietyn määrän sijoituksia tai voittoja. Nytkin odotan kieli vyön alla, että Zamerzat ja Fenix VEC saisivat ne kaipaamansa muutamat sijoitukset... Kasvatuksesta nauttii huomattavasti enemmän, kun sen eteen on joutunut hiukan kärsimään! Aka minun tapauksessani odottamaan malttamattomana...
Harkitsin ostavani jostakin jo valmiiksi kisattuja tekkejä, mutta idea tyssähti siihen että hei, ei se ole niin kivaa teettää niillä jälkeläisiä sitten kun en ole itse  pullistellut otsasuonia sen takia että "hevoset eivät menesty eivätkä ikinä varmaan saa varsoja ÄÄH".
Haluan, että kun kolmas osapuoli ostaa Vecnosta kasvatin, hänestä tuntuu siltä että varsa on tarkasti harkittu ja vanhemmat rakastettuja, kuten onkin. Varsoja syntyy harvoin, sillä olen ottanut sen periaatteen että mikäli en saa sitä hyvään kotiin myydyksi niin se on silti tervetullut jäämään kotitallilleen asumaan.

Sivut rakensin Weeblyyn, sillä sillä on helppo tehdä asialliset ja hienot sivut. Lisäksi Weeblyn kautta on helppo päivitellä sivuja, eli siinä missä Latun Tallin ja Xpresin päivitykset saattavat muhia parikin päivää kotikoneella ennen nettiin pääsyä, päivittyvät Vecnon sivut heti kun vain on tarve. Kolmen tallin kanssa onkin minusta tärkeää, että kaikkiin ei joudu samalla tavalla tuhraamaan aikaa ja vaivaa: Latun Talliin kirjoittelen simona ja piirrän paljon kuvia, Xpresiin tarvitsisi paaaaljon lisää hevosia ja niitä pitäisi kilpailuttaa hulluna -Vecno on sellainen lepokoti oikeastaan noihin kahteen verrattuna, ja sellaisena tahdon sen pitääkin.

ori Azazdan

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Varovainen paluu laukkapiireihin

Kyllähän sen kaikki jo arvaa, etten minä vain malta pysyä pois laukkakuvioista. Vecnosta en enää laukkatallia halua, sillä silloin homma luisui lapasesta ja hevosia oli aivan liikaa -pidän nykyisestä mallista, että tekejä on siellä vähemmän mutta niihin myöskin panostetaan enemmän. Jos Vecnoon laukkateke eksyy, niin se kuitenkin jää pariin yksilöön -ei taas suurtallia!
"Laukkakokeiluni" ei kuitenkaan ole edes teke, vaan evm-sukuinen täykkäritamma On Fiery Wings. Tamma kuitenkin asustelee Vecnossa yksityishevosena, sillä missään suomalaisessa pikkutallissa kun olisi paha laukkaajaa treenata. Vecnolla kun on edelleen oma harjoitusratansa, vaikka laukkajutut onkin vähän jäissä.

Saa nähdä mitä tapahtuu. Jos Fina-täykkäri ei menestykään, niin ainahan voin myydä sen jollekin ratsukäyttöön -en tunne menettäneeni mitään, sen sijaan olo on mukavan tuttu selaillessani lähtölistoja. :)

torstai 2. kesäkuuta 2011

Harvinaisten rotujen kasvatus pienellä tallilla

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa tästä, nimittäin siitä että miten helkkarissa se onnistuu?! Tai onnistuu sujuvasti, siis.
Okei, Latun Talli ei ole niin pieni talli, mutta se on kumminkin ratsastuskoulu ja sieltä löytyy kaikenrotuisia hevosia, eli omapohjaista kasvatustyötä on vaikea suorittaa kun en ensinnäkään halua sinne tuhatta ja yhtä oria hyrräämään ja laittamaan koko paikkaa sekaisin, eli pitää turvautua ulkopuolisiin oreihin. Niitä löytyy kourallinen, mutta entä sitten kun suvut menevät niin pitkiksi ettei sopivaa oria enää löydy?
Umpikuja.

Itsehän tässä taannoin ostin colorado ranger-tamman, Dream's Disneyn. Se oli yksipolvinen ja polveutuu puhtaista rangereista -ongelmat alkoivat jo, kun halusin astuttaa Disneyn. Enhän minä raukkaparka löytänyt mistään suvullista ranger-oria ilman samoja nimiä suvussa!
Pelastuksekseni koitui se, että ainakin hevosmaailma.netin mukaan rangereiden jalostukseen voidaan käyttää rotuja xx, app, qh, ox ja aa. Näinpä sitten löysin appaloosaorin, jonka avulla syntyikin N's Hex Lumos. Kaikki oli hyvin vähän aikaa, kunnes tuli tilanne jossa halusin astuttaa Lumonkin (ajattelin myydä sen hätkyn luonteen vuoksi, ja halusin että verilinja jatkuisi Latun Tallissa).
Mistä löytää kaksipolvisen rangerorin? _Ei_mistään_. Taas turvaudun muihin rotuihin, nyt löytyi quarter-ori Doc Dun Ion, josta jäi erikoisen värinen tammavarsa Paradox Carrier NU. Minusta tuntuu valehtelematta siltä, että tässä on virtuaalimaailman ainoa, tai ainakin yksi niistä harvoista suvultaan kolmipolvisista rangereista! Sen suvusta löytyy niin puhdasta rangeria kuin appaloosaa kuin quarteriakin, mutta ilman noita apurotuja ei tätä varsaa olisi syntynyt.


Näin sallivasta jalostuksesta on siis hyötyä, mutta pelkään sitä hetkeä kun talliin eksyy tyyliin santelipuuponi tai jaavanponi.... mites niiden kanssa sitten, olenko hukassa? Suuret, kaikkia rotuja kasvattavat tallit kuten Ionic tai Daydream ovat koituneet pelastuksekseni, mutta olen silti sitä mieltä että harvinaisten rotujen kanssa olen helisemässä. Siinä siis vastaus kun kysytään, että mites se eksotiikkaa hakenut Latu onkin päätynyt puokkeihin, suokkeihin ja ratsuponeihin.... jaa-a, miettikää sitä....
En kuitenkaan halua rangereistani luopua, olen oikeastaan pikkariikkisen ylpeä että näin hieno tammalinja tullut, ja haluan sitä jatkaa niin pitkälle kuin pystyn. Onneksi ainakin arabeista löytyy pitkää sukua, että se taitaakin sitten olla se miun viimeinen oljenkorsi jos ei muita meinaa löytyä.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Mawar Stud

Jälleen kerran on miun vuoro esitellä talli, joka on pistänyt silmään hyvällä tai pahalla tavalla. Tämä on kyllä puhdasta hyvää, Mawar Studia saakin arvostaa minusta enemmän kuin pikkuisen: lukekaas tallin historiaa! Se on ollut monella omistajalla aina vuodesta 2006-lähtien, ja aina kun joku on jumittanut niin joku toinen on halunnut pelastaa tallin ja sen upeat, upeat marwarinhevoset.

Mawar Stud on ihanan selkeä ja helppolukuinen, suoralinjaisuudesta puhumattakaan. Siellä kasvatetaan vain marwareita, ja kun katsoo millaisia siitoshevosia siellä onkaan niin upeita varsoja luvassa, eikös? Pieni pistos kyllä oli, että vain siitoskäyttöisillä on kuvat -se kyllä johtuu ihan vain siitä se pistos, että itse kun olen tottunut siihen että en suostu julkaisemaan hevosen sivuja ennen kuin kuvat on valmiit, niin... No, valokuvallisilla, harvinaisen rodun edustajilla se on kyllä varmasti eri juttu joten pidämpä suukkini kiinni.
Minusta sivut olisivat voineet olla kuitenkin jopa rönsyävämmätkin, johtunee siitä että olen nyt tiedonnälkäinen ja kun rotu kiinnostaa niin talliakin voisin selata vaikka tuhat vuotta. Kaikki oleellinen on kuitenkin näkyvissä ja ulkoasukin natsaa, joten miellyttävä näitä sivuja on selailla.

Oma arvioni on ★★★

Mawar Stud, kliks!

Itse olen törmännyt tähän talliin ensimmäisen kerran, kun tein rotukasvattajalistaa, ja silloin sain ensimmäisen kerran jotkin kivat vibat marwarinhevosista. Nyt kun kuulin Fresalta, että hän aikoo taas herätellä Mawaria niin iski jokin into tutustua tähän rotuun tarkemmin -ja uskokaa tai älkää, niin tuli samanlainen hurahdus kuin aikoinaan hackneyponeihin. Samanlaista "tunnerakkautta" kyseiseen rotuun ei ole, kuten issikoihin ja ahaltekeihin, mutta jokin silti vain inspaa aivan törkyisän paljon ja ehdinkin jo vinkkaamaan, että kun talli joskus on taas toiminnassaan niin minulle saa hevosta tarjota...

maanantai 30. toukokuuta 2011

Kiitos sinulle,

Webs, kun raiskaat sivustoni. Latun Talli on nyt pienellä hiatuksella sen aikaa, kun taistelen sivujen kanssa -miksipä turhaan päivittää kun teksti muuttuu kysymysmerkkien kanssa lukukelvottomaksi? (se ääkkösongelma, you know.) Toivon mukaan hiatus on lyhyt, mutta pahimmillaan se venähtää kolmiviikkoiseksi: jos en tällä viikolla saa ongelmaa ratkaistuksi, niin katoan sitten sen jälkeen pariksi viikoksi Espanjaan. Otanhan mie koneen toki sinne mukaan (NÖRÖLATU), mutta en usko että kamalasti maltan siellä datistella kun on niin hyvää matkaseuraakin.

Eli siis näihin tunnelmiin jäätiin, pitäkää peukkuja että keksin jotakin laiskuudeltani. Kesäloman alkupäiviä on vähän kenkku käyttää koodien parissa, mutta mitä vain The Tallin vuoksi! :)

maanantai 23. toukokuuta 2011

AI TÜRA

Kieltäytyykö kenelläkään muulla Webs tunnistamasta ääkkösiä? Miulta palaa käämit, kun Latun Talli on täynnä kysymysmerkkiä.... Nähtävästi kun ääkköset on kerran lisännyt merkkien tilalle niin sitten ne pysyy, mutta täytyykö minun käydä jokainen sivu läpi kahteen kertaan, ensin vaihtaa leiska, päivittää, ja sitten lisätä ääkköset? W T F   >:(

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Vecnon paluu

Näinhän minä uhkailinkin, että herättelisin Vecnon horroksestaan. No nyt se onkin ollut jo muutaman viikon toiminnassa -kolme viikkoa?-, kilpailuttanut hevosia ja nyt ensimmäinen tammakin astutettu.

Vecnossa on kuitenkin paljon muuttunut. Laukkapiirit jäävät mitä luultavimmin aika pienelle osalle tallia, ja siellä keskitytäänkin nyt enimmäkseen ratsutekejen kasvatukseen. Lisäksi hevosmäärä pieneni huimasti: "vanhasta" Vecnosta ei tullut mukaan kuin pari hevosta, Fenix VEC ja Zitrus VEC, ja muuten aloitettiinkin sitten ihan puhtaalta pöydältä. En halua ostaa talliin muiden pitkäsukuisia kasvatteja (yksi- ja kaksipolvisiakin voin ostaa, kuten nyt Silva PAn Prestasta, mutta harvemmin), vaan haluan luoda itse uusia sukuja ja vaalia niitä tarkasti. Toisaalta haluan ylläpitää joitakin vanhempia tai ainakin itselleni tärkeitä linjoja, kuten esimerkiksi Fenix VECin isälinjä Belyj Feniksistä, joka oli minun ensimmäinen ahaltekenhevoseni.

Rakensin Vecnon sivut Weeblyyn, johonka törmäsin Sentence Stallin kautta. Weebly on tosi kätevä, ja sillä on helppo tehdä asialliset ja toimivat sivut. Olin hiki hatussa puurtanut ties mitä css- ja html-virityksiä kotikoneellani, ja nyt ne kaikki lensivät roskiin kun ihastuin Weeblyn helppouteen. Suoraan sanottuna jaksan päivittää sivuja, toisin kuin Latun Tallin kanssa välillä päivitetyt sivut laahaavat tiedostoissani odottaen nettiin pääsyä -se Webs kun on niin raskas *köhköhköhenolelaiskaköh* avata ja päivittää. Okei ei ole oikeasti, mutta olen laiskimus. :D
Eli siis,

Otsikkokuvassa on vielä valokuva ihan siksi, että tein sivut ennen kuin yhdelläkään hevosella oli kuvia. Otsikko siis vaihtuu vielä, kunhan saan tarpeeksi kivan kuvan piirrettyä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Uutta tyyliä

Olen jo oikeastaan viime syksystä alkaen miettinyt vähän karikasoitua tyyliä Latun Tallille, mutten ole rohjennut ja olen pitänyt kyseisen tyylin vain HARPG-piireissä. Nyt kuitenkin rohkaistun kun huomasin että on putkahtanut vaikka mitä yksisarvisia ja my little ponyn näköisiä hevosia (voin sanoa että lol, muuta en osaa kommentoida...), niin ehkä se ei-niin-realistinen tyyli ei tapa ketään.

Joten pikkuisen kokeilin, tässä alla tuloksia. En tietenkään kokonaan aio tyyliä muuttaa, mutta on kiva silloin tällöin piirrelllä tuon tapaisia kuvia. :>
Kokeilin saako varusteita piirrettyä tällä tavoin mitenkä tarkkaan, onnistui -ja Fadialla och Sandralla ei ihan aina synkkaa...

Senna ihmettelee kuvajaistaan. Tämä oli näistä kuvista ensimmäinen ja edelleen suosikkini!
Ronjan poseerauskuva, ruoho rehellisesti sanottuna aiheutti minulle vähintään jännetuppitulehduksen. Kokeilin miten tämä letkeämpi tyyli taipuu ihmisiin, hyvinhän se.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

(Issikka)oriongelma

Latun Tallin islanninhevoskasvatus on ollut nyt kevättalvikuukaudet vähän jäässä, ja myinkin vanhemmanpuoleiset tammat pois -alkuperäisistä issikoista jäljelle jäi vain Bletta frá Nuuhku, Geislavirkur frá Syndur ja Kjarnorku frá Nuuhku -kaikki samaa sukua siis. Teinkin siis temput ja menin hevoset.comin kautta ostamaan kolme uutta nättiä evm-issikkaa: tammat Gjöf frá Hörd & Áberandi frá Gardhur sekä punahallakon orin Darri frá Sptretturin.

Näillä kolmella saan ainakin jotakin uutta makua sukuihin, mutta nyt taas iskee sama tuttu ongelma kuin aina aiemminkin. Mihin ihmeeseen issikkani tungen? Kyllähän ne muuten menisi Latun Tallissa, sivubisneksenä issikoiden kasvatusta, mutta kun ongelmana on nuo orit. En halua hamsteroida niitä ratsastuskouluun, mutta kompastuskivenä onkin juuri se että oreja on ihan pakko hankkia edes pari että saisin omista hevosista uusia polvia: Esimerkiksi ajattelin, että jos sekä Gjöfin että Áberandin astuttaisi, toisen Darrilla ja toisen ulkopuolisella orilla, niin jos kävisi (eli kun käy, virtuaalimaailma rokkaa kasvatuksensuunnittelussa) niin että toinen pullauttaisi ori- ja toinen tammavarsan, niin totta kai orin pitäisin itselläni ja astuttaisin ne kaksi keskenään. Silloinkin tallissa olisi jo kolme issikkaoria, kuka tietää vaikka enemmänkin....
Erillinen issikkatalli olisi edelleen hyvä, mutta kun haluan kasvattaa hevosia frá Nuuhku-päätteellä. Mietin että olisiko ihan tyhmä vaihtoehto ratkaista ongelma sillä, että eriytän issikat ihan omalle saitilleen, että ne olisivat tavallaan eri tallissa mutta ei kumminkaan, otsikkona "Latun Issikat".
...Paitsi että issikat ovat jo nyt omalla erillisellä sivullaan Latun Tallin alla. Ehkä jos alleviivaisin tarpeeksi sitä, että ne ovat kaikki omassa tallissaan, orit mukaan lukien. Sivubisnes. Ei ratsastuskouluun liittyvä, ei tuntilaisia issikkatalliin ilman lupaa. Joo, voisin kokeilla tuota. Ja teitä kiinnostaa lukea kun ajattelen ääneen. :D

Oreissa ei sinänsä ole mitään vikaa, kunhan niitä ei tursua joka nurkalta. Okei, Latun Tallissa on -jos islantilaiset jätkät jätetään laskuista- kolme oria plus kaksi yksärioria, mutta yritän pitää määrän noissa rajoissa. Kolme herraa on minusta ihan sujut määrä ottaen huomioon, että ratsastuskoulutoiminnan ohessa on kasvatustoimintaa. Siinä on syy miksi suurin osa tuntsareista on tammoja, ja miksi tuntihevosia on niin paljon -kun pari on varsalomalla, niin aina on hevosia paikkaamassa niiden töitä ilman että tulee aivan hillittömiä tuntimääriä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tarjotaan jalostukseen

Tajusin, että minulla on kasa oreja siitäkin huolimatta että olen vältellyt niiden ostoa -ja suurin osa niistä ei sovi omille tammoilleni! (enkä silti pysty kultamussukoistani luopumaan, ah hah haa vaikken ratsastuskoululla mitään oreilla teekkään...)

Joten, nämä herrat ovat nyt avoimia myös ulkopuolisille tammoille. Mikäli kiinnostaa, niin mailaa osoitteeseen latu93@hotmail.com ihan vapaamuotoinen astutuspyyntö. Tammoille en mtn syyniä pistä päälle, olkoot kuvattomia tai kisaamattomia jos ovat -miulle henkilökohtaisesti on tärkeintä, että varsa ei heti katoa bittiavaruuteen ja että suku olisi suht' tasainen. Myöskin toivoisin, että varsa olisi värinperiytymiseltään realistinen.

Acromantula
suomalainen puoliverinen, estepainotus
KO: vaA RE: 120 cm
mustanpäistärikkö (sabinokuviot), 170 cm
evm-suku
Hienoluonteinen, kyvykäs esteori. Periyttää sabinokirjavuutta!


Abrazo Estrecho
andalusianhevonen, koulupainotus
KO: Int II RE: 80 cm
mustankimo, 168 cm
3 sukupolvea
Näyttävä, oman komeutensa tunteva espanjalaisherra.


Fuerte PRO
andalusianhevonen, koulupainotus
KO: GP RE: 80 cm
kimo (ruunikkopohja), 169 cm
2 sukupolvea
Koulumestarin tempperamentin omaava Abrazon isä.


Kjarnorku frá Nuuhku
islanninhevonen, estepainotus (!)
KO: heA RE: 90 cm, nelikäyntinen
hopeanmusta, 142 cm
2 sukupolvea
Harvinainen estekapasiteetin omaava issikka, tästä vähän erikoisempia varsoja...


Nassor al Nathifa ox
arabialainen täysverinen (dom), yleispainotus
uudelleenkoulutuksessa, ex. laukkaratsu
punarautias, 151 cm
2 sukupolvea
Vauhdikas poika on nyt uudelleenkoulutuksessa, mutta kisavietti on jälkeläisille taattu!


Saqr al Faris NU ox
arabialainen täysverinen (dom), estepainotus
KO: heA RE: 90 cm (nuori)
rautiaankimo, 154 cm
6+ sukupolvea
Säpäkkä nuori ori omistaa suht nostalgisen suvun. Tulee varmasti olemaan esteratojen arabitähti.

Inspiroivat hevoset


Eli siis raakaa mainostusta toukokuussa pidettävälle hevosaiheiselle valokuva- ja taidenäyttelylleni Mikkelin Kirja Caféssa. Jos kiinnostaa ja olet Mikkelin suunnilla pyörimässä, niin käy toki katsomassa. : > Näyttely sisältää siis niin valokuvia, piirroksia (ainakin Saqr al Faris NU ox ja Abrazo Estrecho pääsivät näytille :D) kuin akryylimaalauksiakian. Näytteillä olevia töitä voi myös ostaa, tarkoittaen myös uniikkeja ja alkuperäisiä maalauksia!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Tekniikka pettää

Ilmoitusluontoisesti jälleen sanon, että Latun Talli päivittyy nyt todella epäaktiivisesti, ja uskokaa tai älkää niin se ei johdu inspiksenpuutteesta. Ohjelma, jolla normaalisti olen kätevästi saanut sivut tehtyä niin että näen koodaamani lopputuloksen samaan aikaan sivuja tehdessäni, lagittaa uuden koneeni kanssa -ja myönnettäköön että olen niin laiska että ennemmin yritän saada ohjelman toimimaan, kuin menen takaisin vanhalle koodaan -> siirrän nettiin -> tarkistan -> korjaan-linjalle. Olisi turhan hidasta ja aikaavievää ottaen huomioon, että olen aika onneton mikä sivujen tekemiseen tulee...

Harmittaa kovasti, sillä olisi paljon päivitettävää. Kinetic varsoi hienon orivarsan, ja Hallakin varsoo ihan juuri. Tallille saapui uusi ori (Nassor al Nathifa Thunderbolt Racehorse:sista), hoitopisteet pitäisi päivittää jne jne jne. Raa raa raa.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Eeppistä ragetusta

(Yosh, nyt on uusi kone, vieläpä oikein läppäri niin että \m/ So happy so happy)

MUTTA, itse aiheeseen eli lyhyeeseen ja ytimekkääseen ragetukseen -ja mistäs minä usein raivoankaan? PKK, ääliöt kanssaharrastajahifistelijät, VRL? Jepjep, ja tällä kertaa ihan vain viimeisenä mainitusta.

Olen jo yli kuukauden yrittänyt saada edes orejani rekisteröityä VRL:än hevosrekisteriin. No ensin tuli kaikille hylky: "hevosen sivuilta puuttuu maininta virtuaalihevonen". Okei mokasin, en ikinä muista -lisään ja lisäänpä monien tammojenkin sivuille, ja yritän rekisteröidä kasan hevosia.

No.

04/04/2011 21:02 Ylläpito VRL-07270 hylkäsi rekisteröintihakemuksen hevoselle El Dora, syystä: "Omistajan VRL-tunnuksen tulee löytyä hevosen sivuilta."
04/04/2011 21:02 Ylläpito VRL-07270 hylkäsi rekisteröintihakemuksen hevoselle Locoroco, syystä: "Omistajan VRL-tunnuksen tulee löytyä hevosen sivuilta."
04/04/2011 21:01 Ylläpito VRL-07270 hylkäsi rekisteröintihakemuksen hevoselle Burning Thing, syystä: "Omistajan VRL-tunnuksen tulee löytyä hevosen sivuilta."
04/04/2011 20:49 Ylläpito VRL-07270 hylkäsi rekisteröintihakemuksen hevoselle Rodina HA, syystä: "Omistajan VRL-tunnuksen tulee löytyä hevosen sivulta."

Voihan perssivellin, tämäkin vielä. En minä sitä VRL-tunnusta mene sivuille tunkemaan, kun hevoset omistaa Latu ja Latun Talli, en mie siihen perään enää mtn perhanan tunnuksia tunge. Tai entäs Lucky Cactuksen (hohoho salainen projektinalkuni eli olekaan enää salainen) hevoset? Lucky Cactus Farm on erittäin tarinapainotteinen, ja hevoset eivät ole minun eli Latun omistuksessa, vaan tarinan henkilöiden eli tallin henkilökunnan omia ratsuja. En halua mennä pilaamaan tallin tarinamoodia lisäämällä "oikeasti hevosen omistaa Latu (vrl-1436, team ION jne jne blabla".

VRL tappaa meitin luovuuden (yhyy angsti tuli). Sanon rumasti että vitut koko järjestölle,
hyvin oon pärjänny tähänkin mennessä ilman ja hyvin tuun pärjäämäänkin!

Kiitos aamen nam, josko seuraava viesti olisi sitten ihan asiaa eikä tunteidenpurkua...

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Maybe viikon tauko

Näin ilmoitusluontoisesti, mie pysyn aika paljolti poissa koneelta about viikon ajan, miun kone sanoi itsensä irti ja pakkohan se on tässä uusi mennä hankkimaan. Ehkä foorumeilla jne. käyn silloin tällöin, mutta esim. sivuja en saa päivitettyä niin oikein mitenkään nyt.

Älkää kuitenkaan huoliko, kaikki suunnitellut varsat kyllä syntyvät ajallaan eikä tässä nyt mitään kamalaa ongelmaa ole, kun toivon mukaan jo ensi viikolla näpyttelen uuden läbbärin voimin. :--)

perjantai 4. maaliskuuta 2011

De Luxe

Olen jo aikaisemminkin törmännyt tähän talliin, mutta tänään siitä oli Hevoset.comissa esittely ja päädyin tutkimaan tallia vähän lähemmin. On hauskaa, miten ihan överiksi viety ökyily voi olla silti tosi realistista -De Luxe vain myöntää sen mitä kovin moni muu hieno talli ei myönnä, nimittäin sen että glamouria riittää korvista ulos pursuttavaksi asti. Ja tässä tapauksessa siis ihan hyvässä mielessä vain, sillä kyseessä on yksityistalli huippukoulutetuille, huippuarvokkaille hevosille ja niiden huippuomistajille.

Itse kiinnostuin tallista sen verran, että hyödynsin sitä ja aktivistuin jälleen PRE-orini Fuerte PROn kanssa. En ollut oria viitsinyt Latun Talliin viedä, mutta moiseen ökypaikkaan hyvinkin. Talli tarjoaa minulle realistisen mahdollisuuden omistaa GP-tason kouluori ja olla silti ihan vain tavallisen ratsastuskoulun omistaja, sillä se on täysihoidossa ja pystyin helposti tallin omistajan Durchin kanssa sopimaan, että itse käyn vain sunnuntaisin liikuttamassa orin, muuten sen tekee tallin henkilökunta.

De Luxe on siisti talli, ja se poikkeaa minusta muista yksityistalleista siinä että se on paljon ihmiskeskeisempi. Omistajat saavat esittelyn itsestään, tallin sivuille voi heittää juoruja ja päiväkirjamerkintöjä ja toimintaa ainakin lupaillaan paljon. Toivottavasti lupaus myös täytetään.
Ulkoasu on hieno ja näyttävä, tekstit asiallisia mutta sopivasti humoristisia. Hevosille tehdään omat tiivistelmäsivut myöskin tallin puolesta, johon lisätään hoito-ohjeet jne. Muutenkin saa sellaisen vaikutelman, että omistaja on panostanut projektiinsa. Jos siis etsit yksärillesi hienoa ja panostavaa majapaikkaa, valitse De Luxe. (Tai tuo Latun Talliin, meillä on lannan ja heinänhajuista maalaisglamouria. :-D)

Oma arvioni: ☆☆☆☆
Voisi olla viisikin tähteä, jos tietäisi miten aktiivista toimintaa tulee olemaan.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

VRL, voiko sen syödä saako siihen koskea?

Arvatkaa mitä tein eilen?
Pitkästä aikaa, yli vuoteen, kävin kirjautumassa VRLään sisään! Ihme kyllä muistin vielä tunnukseni ja salasanani, ja seuraavat minuutit meni tutustuessa näihin uusiin sivuihin. Sivut ovat kivan värikkäät eikä liian kliinisen ja ylitärkeän oloiset, mutta kuitenkin selvät eivätkä rönsyilleet.
Kivoja uudistuksiakin oli, esimerkiksi tuo markkina-alue. Harmittavan vähän sinne on siitokseen ja myyntiin ilmoitettu hevosia, mutta itse ainakin aion markkinahakua hyödyntää tulevaisuudessakin.

Ajattelin että eihän tää olekaan niin paha juttu. En kyllä tiedä, en varmaan koskaan kovinkaan tiiviisti tule tai haluakaan tulla VRLn lahkeessa roikkumaan, mutta kyllä minä silti voin kaikki jalostuskäyttöiset hevoseni rekisteröidä ja näinpäinpois. Ainoastaan harmia tuottaa se, että Nuuhkun Talli on Latun Talli, eli tallin nimi ja tunnus jne.on Nuuhkun. Lähetin tukipyynnön, voisiko nimeä mitenkään vaihtaa. Epäilen että ei, mutta aina saan yrittää. En vain viitsi hevosia rekisteröidä, ennen kuin saan selville että pitääkö Latun Tallille tehdä uusi tunnus. Jos pitää niin goddamnit, kasvattajanimien ja tällaisten kanssa tulee ongelmaa. Mitätöityvätkö kasvattajanimet jos merkitsen Nuuhkun lopettaneeksi? Voinko silloin mitenkään napata frá Nuuhku jne. kasvattajanimiä Latun Tallille?

Jatkan tätä VRLn tökkimistä tikulla.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Mitä varten minä tätä teen?

Tänään iski inhottava, lamaannuttava olo.
Olen ollut virtuaalipiireissä mukana tasan 6 vuotta. Viimeiset.... kolme tai neljä vuotta olen kasvattanut islanninhevosia, arabianhevosia, tekkejä sun muita. Luomistani suvuttomista tai lyhytsukuisista hevosista on tullut paljon pitkäsukuisia hevosia, ja esimerkiksi frá Nuuhku-päätteiset islanninhevoset pyörivät omien hevosteni suvuissa vähän harmittavankin usein, eli en voi astuttaa omia tammoja omilla oreilla kun ovat jotakin kautta sukua toisilleen.

Niin, omilla hevosilla. Muilla talleilla ei paljon frá Nuuhku/NU/N's/al Nathifa/VEC- liitteisiä hevosia näy, ja se potkaisi palleaan tänään. Tuntuu kuin tekisin aivan turhan takia tätä, varsinkin nyt kun viimeisen vuoden ajan minusta on tuntunut siltä että olen joko itse vahingossa eristäytynyt muista tai sitten tullut eristetyksi. Kasvatit ei meinaa mennä kaupaksi, isäoreja vaikea löytää, muutenkin muiden ihmisten kontaktit Latun Talliin ovat melkein olemattomia. Mietin että mistä se johtuu vai johtuuko mistäkään.

Kaikista eniten nautin virtuaaliharrastuksessa erilaisten hevospersoonien luonnista ja niiden elämän seuraamisesta. Mutta nyt kun katson vaikka Geislavirkurin sivuja: kaksi vuotta eli 24 VHKR-vuotta olen tämän hienon tamman kanssa kulkenut, kuvia kertynyt, kisatuloksia, jälkeläisiä -kaikki saavutukset tuntuvat turhilta, sillä niillä ei tunnu olevan vaikutusta piireihin, edes pieniin, edes islanninhevosten.

Olenko minä onnistunut jättämään yhtään jalanjälkeä virtuaalimaailmaan, vai onko tämä tyypillisen suomalainen eli melankolinen ajatukseni totta, että en ole mitään saanut tehtyä? Kertokaa hyvät ihmiset, kertokaa. :/

Ps. Tähän loppuun, otin itseäni nyt niskasta kiinni ja pistin kasvatteja myyntiin. Hurraa, yritän olla kitisemättä, hurraa!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Mielikuvituksellanikin on mallit

Kuten monilla muillakin, on myöskin minulla joitakin IRL-talleja joiden esimerkkiä noudattelen Latun Tallin kanssa. Tarkoitan, käytän tätä IRL tallia mittapuuna mikä on realistista ja mikä ei. Tai jos joku tuntuu poikkeavan normeista, ajattelen että voitaisiinhan tälläkin tallilla niin toimia.
Itselläni mittatikkuina toimii tämä talli, jolla oma issikkani Haddi asustelee. On omistajille pakko nostaa hattua kun 40-60 hevosen laumaa pyörittävät kaikki täyshoitoyksärit mukaan lukien. Tallilla toimii sujuvasti rinnakkain opetus- ja kasvatustoiminta. Suurin osa tallin tuntsareista on tammoja, pari ruunaa ja orit tietenkin erikseen ihan vain jalostuskäytössä. Pihapiiriin kuuluu kolme erillistä tallia.

Hetkinen, kuulostaako tutulta? Aivan, olen tukeutunut kyseisen tallin toimintaan luodakseni Latun Tallille realistisesti sujuvan ympäristön, jossa olisi sekä hevosten kasvatus että opetus- ja hoitajatoiminta pinnalla. Ja pakko on taas vähän henkseleitä paukuttaa, enkö olekkin siinä onnistunut edes joten kuten hyvin? Hevosten lukumäärästä en stressaa, sillä kyllä ratsastuskoulukin voi olla suuri, varsinkin jos siinä sivussa kasvatetaan hevosia.
(Kyllä vain, tunnen nyt onnistuneeni The Tallin kanssa.)

tiistai 25. tammikuuta 2011

Valokuvistani

Minähän anna käyttää valokuviani virtuaalitalleilla mikäli copyt hoidetaan -haluaisin nyt että kaikki jotka käyttävät kys. kuvia lukevat tämän!

Kuvia saa käyttää nykyisin sillä ehdolla että sensuroit ihmisten kasvot. Tämä siksi että tiedän etteivät kuvissa olijat haluaisi olla v-talleilla/netissä näkyvillä, mutten tahdo olla keljukaan ja kieltää immeisiä käyttämästä kuviani. Ikävä kyllä, nyt jos tämän jälkeen enää törmään sivuun jossa antamiani sääntöjä ei olla noudatettu, lisään heidät galleriaani näkyville mustalle listalle. 

Älkääkä huoliko, ohjeistus tulee myöskin näkyviin uudelle galleriasivulleni (jota tässä vielä remppailen). Laitan nyt kuitenkin tähänkin vielä saman:
  • Sumenna aka sensuroi ihmisten kasvot kuvista. Mikäli et osaa tai kykene niin myöskin minä sen voin sinulle tehdä.
  • Merkitse kuvan yhteyteen tekijänoikeudet Latulle/Eetulle ja linkitä joko sähköpostiosoitteeni latu93@hotmail.com/nettisivujeni osoite.
  • Mikäli et tottele ylläolevia sääntöjä, lisätään sinut galleriaan näkyville mustalle listalle. Pyyntöni ovat pieniä, joten en usko että niiden noudattaminen olisi ylitsepääsemätön ongelma.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Issikkainto

Joskus taannoin kyselin tuossa että jos ikinä painottaisin Tallia minkään rodun kasvatukseen, niin minkä rodun? Kannatusta sai eniten islanninhevoset, eikä ihmekään sillä itselleni issikat ovat aina in, puuhailenhan niiden kanssa IRLkin.

Joten tässä välin kun Vecnon kanssa olen paininut, toteutin pienen ja "harmittomamman" projektin ja alan kasvattamaan Latun Tallissa pienimuotoisesti issikoita. Nämä viikinkihevoset saivat oman pienen tallirakennuksensa, josta piti tulla aluksi oma talli yksäreille -no, yksäreitä on niin vähän että kannattavampaa oli sijoittaa issikat sinne.
Tällä hetkellä tallissa asustaakin omia kasvatteja, Bleikfaxa, Bletta ja Kjarnorku, sekä totta kai mummopäiviään viettävä iki-ihana Geislavirkur, josta en suostu luopumaan. Onhan se aloittanut minun hienoimman issikkaperheeni. Samoin Ionicin kasvattama Steinunn asustelee meillä, tuontihevosista Reifur ja Álft puhumattakaan. Tällä porukalla olisi tarkoitus hiukkasen elvyttää meidän vähän nuupahtanutta issikkakasvatusta, joka on ikävä kyllä kaiken huipuksi jämähtänyt yhden ainoan suvun -Geislavirkurin- ympärille. Elvytystoimia kiitos!
Álft onkin jo astutettu Reifurilla ja vielä tässä vaiheessa voisin olla valmis varsan myymään -sitten kun se on syntynyt on kynnys jo korkeampi. Tämän varsan kohdalla kuitenkin olen tarkka tulevan kotitallin kohdalla, mutta suhteellisen lepsu olen silti verrattuna muihin. Näin ollen jos tästä väriyhdistelmästä (hiirakko/cremello) kiinnostaisi saada vaavi, niin ota yhteyttä osoitteeseen latu93@hotmail.com. Värivaihtoehtoina olisi "smoky grullo", mustanvoikko, palomino, keltahallakko, ruunivoikko ja hallakko.

Issikoilla ei kuitenkaan ole mitään erikoisasemaa tallissa, ja tammat ovat tuntiratsuina aina kun vain pystyvät. Näin ollen voisi sanoa, että talliin tuli vain lisätilaa~

lauantai 15. tammikuuta 2011

Ongelma alá Vecno

Zloj VEC
Niinpä niin, ongelmia pukkaa joka suunnasta. Ne jotka ovat blogiani nyt seuranneet, tietävät että kriiseilen Nathifan ja Vecnon kanssa. Minulla olisi kova hinku aktivoitua jomman kumman tallin parissa, tai vaikka molempien, ja intoakin nyt piisaisi. Olen itse asiassa tuuminut että ehkäpä yhdistäisin nämä kaksi tallia yhdeksi suureksi laukkakompleksiksi, jossa kasvatetaan sekä tekejä että arabeja (no, ehkä tekejä enimmäkseen, hurrhurrhurr ♥).

Eilisillan makustelin ja mietiskelin asiaa ja tulin tulokseen että ok mikäs siinä, jos en itseäni sillä puhki kuluta niin miksipäs en palaisi laukkapiireihin. Tänä aamuna sitten aloinkin innokkaasti Vecnoa uusimaan ulkoasua myöten...
...huomatakseni, että minulla onkin säästynyt kaikki vanhat Vecnon sivut koneellani. Kaikki hevoset, kaikki. Ja tiedä sitten miksi, mutta silloin tyssäsi.Jotenkin.... tuntui hirveän vaivalloiselta ajatukselta, että no nyt minulla on kasa ikääntyneitä hevosia, joillakaan ei olla edes radoilla ehditty käymään ennen kuin Vecno hiljeni. Ja nyt nuo samaiset hevoset ovat jo laukkaiän ohi pyrähtäneitä. Samoin ongelma on, että ahalteket ikääntyivät VHKR ja täykkärit CAS, no silloin vuosi sitten se oli vielä oikein hyvä käytäntö minulle mutta nyt kun pitäisi kaikki hevoset laittaa taas järjestykseen ja olen ihan pihalla CASista ja kaikesta ja VHKR-hevoset ovat jo kuoppaikäisiä osa ja -ÄÄÄ. :c

Mieli tekisi kovasti pyyhkäistä pöydältä kaikki vanha, hevosetkin, ja aloittaa uusiksi. Mutta sitten taaskin toisaalta tekisin turhaksi kaiken aikaisen jalostustyöni, monta uutta minun luomaani linjaa katoaisi. Cool, not.
Olisisikohan mahdollista että "parittaisin" noita vanhoja hevosia niin että ne olisivat muka pyöräyttäneet edes yhdet varsat nyt syksyllä, myisin/pyyhkäisisin vanhemmat ja aloittaisin Vecnon/Nathifan/yhdistelmän uuden ajan uudella sukupolvella. Se ajatus kyllä houkuttaisi, mutta arvailen että siinäkin olisi joku jippo kumminkin joka romuttaa suunnitelmani. Kyllä, pessimisti ei koskaan pety \,,/
Pitää vielä tuumia. Katselen mihin tuloksiin olen päässyt illalla, nyt käyn raikastamassa mieleni pakkasmaastolla med Hödö.

Zloj VECin sentäs pelastin Latun Talliin tuntsariksi, se oli Vecnon ensimmäinen kasvatti ja näin ollen sillä on tunnearvoa meikälle. Eipä pojalla ruunana siittolalla olisikaan kovasti toimea, joten opettakoot nyt tuntilaisille millaista on istua ex-laukkurin selässä.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Kuinka määritetään "rakas virt. hevonen"?

Tätä välillä minäkin mietin, sillä aika useinhan minunkin blogimerkinnöissä saattaa törmätä lauseeseen "___ on hyvin rakas hevonen minulle".
Mutta mikä siitä tekee rakkaan?

En taida olla ainoa kuka voi vain kohautella olkiaan ja sanoa että dunno. Sillä joihinkin vain kiintyy, oli se sitten hevosen vanhemmat, ulkomuoto, luonne. Ja sitten joihinkin ei kiinny, vaikka ne olisikin ostettu omaksi superiksi kisapolleksi... se on jännä juttu, kyllä. Itse kyllä saan virtuaalihevosista rakkaita aika paljolti kirjoittelemalla niiden hevosten elämistä tai piirtämällä kuvia: näin on käynyt esimerkiksi Blettan kanssa. Se on toisaalta myöskin jo kolmatta polvea minun hevoseni, joten ehkä silläkin on osasyynsä asiaan...
Sitten taaskin hoitajat saavat minut innostumaan joistakin hevosista olemalla itse ahkeria ja kirjoittamalla mielenkiintoisia ja silti selviä ja realistisia tarinoita: tästä esimerkkinä Disni, jonka ahkera hoitaja Vivie sai minutkin tajuamaan miten ihana tamma Disni onkaan. Viviehän sitten loppujen lopuksi valittiinkin vuoden hoitajaksi, eikä ihmekään -lukaiskaapas hänen kirjoittamiaan merkintöjä niin ette ihmettele valintaani. Lisäksi hän on ollut todella aktiivinen mikä tulee tallin toimintaan ja sen kehittämiseen, joten valinta osui minusta todella nappiin.

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka te, rakkaat blogini lukijat, määrittelette rakkaan virtuaalihevosen?