Olen saavuttanut jotain!

Tämä nuppu! :)
Okei, kyseessä on vain yksi arabivarsa, niitä riittää virtuaalimaailmassa pilvin pimein ja luoja tietää monesko kymmenes arabikasvattini tuo on, mutta jotenkin tekisi silti mieli kuuluttaa kovaäänisistä että Saqr al Faris on saapunut maailmaan!
Jotenkin tämä on vain niin juhlavaa, jo neljättä polvea minun omistamani hevonen isän puolelta. Ja muutenkin tuntuu kivalta katsella sukua, vaikkei se ihan tasainen olekaan: siinä on paljon sellaisia hevosia, jotka ovat olleet minun ja sitä kautta vaikuttaneet arabianhevosten sukuihin.
Katsotaanpas.
SDR Delicado Magnata, Joskus... 2006-2007 ostamani vanhus, joka ehti jättää vain yhden varsan oriille Isilme's Dawuud, joka oli rakkain arabini ikinä. Noiden poika Nuuhku's Chinatown, hyvin rakas sekin ja näkyy nykyisin yllättävän paljon hevosten suvuissa. KH Damon Chinatown, jonka bongasin tuurilla ja ostin heti  itselleni, suorassa polvessa edellisten jälkeläinen.
Husn Junah, joka on ensimmäisen ikinä VRLn piireissä kasvattamani kasvatin, Améthyste's Honey Go Go:n jälkeläinen. Honeyn emä Garmina Eflandi oli niin ikään oma v-hevoseni, yksi niistä ensimmäisistä itse asiassa.
Noor Ramadah al Rayad, vaalimani kultakimpale erikoisen sukunsa vuoksi, Nathifan silloinen aarre. Ramadah teki ainoan varsansa Zaliki al Nathifan -joka onkin Latun tallin tuntiratsuna- Miqdad al Nathifan kanssa, oma kasvatti sekin.

...Voinko nyt jo ylpeänä todeta, että olen saanut edes jotain virtuaalimaailmassa aikaan? :'D Saavutus se on pienikin saavutus, varsinkin kun jokaisella hevosella on tunnearvoa, ja sukutaulua yltää aina 2005-vuoteen asti omien hevosten parissa. Oikeastaan en enään ihmettele, miksi Saqr on minulle niin arvokas, yhtä arvokas kuin isänsä: ehkäpä jopa pojassa polvi paranee!

En ole ikinä ollut varsinainen arabi-ihminen, vaan sydämeni on aina kuulunut enemmänkin issikoille ja ahaltekeille. Silti suurimmat kasvatukselliset saavutukseni olen tavoittanut arabian kanssa, mikä on kummaa. Niissä on jotakin, mikä saa minut aina omistamaan vähintäänkin yhden rodun edustajan tallissa.
Ehkä se on juuri se tunnearvo, mikä niistä huokuu. Tuttuja, omien hevosten nimiä putkahtelee sukutauluista. Issikat ja ahalteket tulivat kuvioihin mukaan vasta muutamia vuosia myöhemmin kuin arabialaiset, jotka ovat olleet mukana harrastuksessani jo alusta lähtien. Joten miksipä hyvää "kiintorotua" pois heittämään...

 

Saqr emänsä Zalikin kanssa.