lauantai 30. lokakuuta 2010

KH Damon Chinatown ox

Olen nyt muutaman päivän ajan tohissut tästä oriista todella paljon, ja minulla on siihen hyvät syyni. Sen isä ja isänisä, nimittäin.
Kaikki alkoi siitä, kun ostin vuonna 2007 Shirolta oriin Isilme's Dawuud eli "Daw". Siitä kehkeytyi niin rakas minulle kuin virtuaalihevosesta vain pystyi, vaikka sillä olikin vain yksi kuva (josta silloin joskus olin todella ylpeä, mutta nyt katselen lähinnä vilunvärein) ja muutamia sijoituksia. Mutta loppujen lopuksi, eivät ne tulokset hevosesta minulle arvokasta ole koskaan tehneetkään -minä vain satuin silloin joskus pitämään niin paljon tuosta herran pääkuvasta.
Daw jätti vain yhden orivarsan ennen kuin kuoli vanhuuteen, ja tästä varsasta, Nuuhku's Chinatownista, tuli vieläkin rakkaampi mikäli vain mahdollista. "Toope" ehtikin jo jättää useampia varsoja, mutta orivarsoista oli jo oikeastaan kaikki kadonneet. Sitten Toopekin kuoli, ja ajattelin että tämä rakastamani orilinja olisi menetetty.
Voitte siis kuvitella riemun, kun muuan lokakuun päivänä sitten eksyinkin selaamaan Kultahuiskun sivuja kisakutsun kautta. Ja silmiin pisti todella tuttu nimi arabianhevosella... "Damon Chinatown"... Kyseessä oli kuin olikin sen minun kasvattini varsa. Ja mikä hienointa, sivuilla oli punainen teksti joka kertoi tämän hevosen olevan myytävänä. Ja parin päivän päästä Damon olikin jo tallin pihalla. Siitä onnen hetkestä kerroin näin:
"Kun Damon seisoi ensimmäistä kertaa tallin pihassa, en voinut kuin paijailla sitä. Hyvä etten vetistellyt: Siinä olisi ollut muille nauramista, kun herra pääpiru itkeä pillittää hevosen takia. Mutta niin melkein kävikin."

Muutenkin on tullut kiva olo, kun olen katsellut ulkopuolistenkin hevosten sukutauluja: Niissä on alkanut esiintymään minun kasvattejani tai muuten vain omistamiani hevosia. Varsinkin Chats al Nathifan jälkipolvia on ollut mukava seurata... Taidattekin jo arvata miksi. ;)

Tervetuloa kotiin, Damon.


Ei kommentteja: