lauantai 30. lokakuuta 2010

KH Damon Chinatown ox

Olen nyt muutaman päivän ajan tohissut tästä oriista todella paljon, ja minulla on siihen hyvät syyni. Sen isä ja isänisä, nimittäin.
Kaikki alkoi siitä, kun ostin vuonna 2007 Shirolta oriin Isilme's Dawuud eli "Daw". Siitä kehkeytyi niin rakas minulle kuin virtuaalihevosesta vain pystyi, vaikka sillä olikin vain yksi kuva (josta silloin joskus olin todella ylpeä, mutta nyt katselen lähinnä vilunvärein) ja muutamia sijoituksia. Mutta loppujen lopuksi, eivät ne tulokset hevosesta minulle arvokasta ole koskaan tehneetkään -minä vain satuin silloin joskus pitämään niin paljon tuosta herran pääkuvasta.
Daw jätti vain yhden orivarsan ennen kuin kuoli vanhuuteen, ja tästä varsasta, Nuuhku's Chinatownista, tuli vieläkin rakkaampi mikäli vain mahdollista. "Toope" ehtikin jo jättää useampia varsoja, mutta orivarsoista oli jo oikeastaan kaikki kadonneet. Sitten Toopekin kuoli, ja ajattelin että tämä rakastamani orilinja olisi menetetty.
Voitte siis kuvitella riemun, kun muuan lokakuun päivänä sitten eksyinkin selaamaan Kultahuiskun sivuja kisakutsun kautta. Ja silmiin pisti todella tuttu nimi arabianhevosella... "Damon Chinatown"... Kyseessä oli kuin olikin sen minun kasvattini varsa. Ja mikä hienointa, sivuilla oli punainen teksti joka kertoi tämän hevosen olevan myytävänä. Ja parin päivän päästä Damon olikin jo tallin pihalla. Siitä onnen hetkestä kerroin näin:
"Kun Damon seisoi ensimmäistä kertaa tallin pihassa, en voinut kuin paijailla sitä. Hyvä etten vetistellyt: Siinä olisi ollut muille nauramista, kun herra pääpiru itkeä pillittää hevosen takia. Mutta niin melkein kävikin."

Muutenkin on tullut kiva olo, kun olen katsellut ulkopuolistenkin hevosten sukutauluja: Niissä on alkanut esiintymään minun kasvattejani tai muuten vain omistamiani hevosia. Varsinkin Chats al Nathifan jälkipolvia on ollut mukava seurata... Taidattekin jo arvata miksi. ;)

Tervetuloa kotiin, Damon.


VIVA NUUHKU!

Klikkaudu tuosta siis Nuuhkun, nykyisen Latun tallin uusille sivuille.

Halleluja, minusta tuntuu että ansaitsisin nyt aploodeja, tai ainakin edes leveät hymyt ja selkääntaputukset. Olen nimittäin uhrannut (tai no, uhrannut ja uhrannut, hauskaa on ollut) paluuseeni virtuaalimaailmaan. Otin kaiken sillä asenteella että teen mitä jaksan enkä pakota itseäni, eli esimerkiksi "sorruin" toisen tekemään ulkoasuun. Ihmeekseni kuitenkin huomasin, että jaksoinkin paljon enemmän: piirtelin henkilökunnan kuvia, koristekuvia sivuille, hoitajillekin pärstäkertoimet.Toki sivuilla on vielä pientä fiksaamista, mutta pääpiirteittäin olen tyytyväinen.

Aloitin myöskin vähän niinkuin puhtaalta pöydältä. Vaihdoin Nuuhkun nimeksi Latun Talli, niin kuin olen jo viimeisen vuoden verran halunnut tehdä. Tallilla on vain muutama hevonen Nuuhku-nimen ajoilta, Bletta ja Ofanfall (joka muuten vihdoinkin tänä syksynä ruunattiin, mokoma hölmö kohelo). Lisäksi tein sellaisen jännän ratkaisun, että talli "sijoittuu" tulevaisuuteen. Olisihan se vähän hölmöä että 17-vuotias omistaisi ratsastuskoulun? Niinpä Latu (Tuo mölli tuossa ->) on jo ainakin muka-aikuinen, ainakin ulkonäöllisesti, vaikkakin ehkä luonteeltaan jotain ihan muuta. Kuten voitte henkilökunnan kuvauksessa lukea~
...Ah, olen vain niin ylpeä nyt. Oikeasti, pirun ylpeä.

Ja ihan näin pikku mainoksena loppuun, järjestämme 16.11 askellajikisat, jotka ovat avoimet vain islanninhevosille.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Apvaa apvaa!

Edelleen kamala lag ja tuntuu siltä että pitäisi pistää pillit pussiin. Silti, ei sekään inspaisi. Mielessäni näen kuvia kaikista ihanista virtuaalihevosista joita voisin omistaa... mutta kun. En saa mitään aikaiseksi. Hevosia on toki kiva piirtää, mutta en jaksa olla koko ajan niin aktiivinen kuin mitä pitäisi. En vain enään... pysy virran mukana. En osaa olla enään niin aktiivinen kuin mitä "pitäisi".

Haluaisiko joku neuvoa mitä tehdä? Olen piirrellyt tusinoittain issikoita joille on jo nimetkin kehitelty, mutta en vain jaksa yrittää olla aktiivinen. Toisaalta eivätpä ihmiset ole reagoineet tuohon uhkaukseeni jättää koko leikkiä... Jos ei hetkauta että senkin pienen panoksen minkä olen viidessä vuodessa tehnyt, tekijä jättäisi v-maailman, niin ei kai hetkauta tämän tyypin epäaktiivisuuskaan...
hmmn...? Osaako kukaan sanoa mitään, mitä itse tekisi tässä samaisessa tilanteessa? Olen ihan umpikujassa: loppujen lopuksi tämä on hyvin rakas harrastus minulle, suhteellisen pitkäaikainen, ja olen kehittynyt hevosten piirtämisessä ja rotu/väritietoudessa virtuaaliharrastuksen kautta. Samoin, ilman tätä harrastusta en olisi ikinä törmännyt siihen upeaan hevosrotuun kuin ahaltekenhevoset. En olisi koskaan intoutunut lukemaan venäjää jotta voisin surffata tekesivustoilla. En olisi ikinä miettinyt ostavani sellaista.

Voi, en vain taida pystyä luopumaan tästä jutusta. :/ Kysymys kuuluukin että mitä sitten teen...

lauantai 16. lokakuuta 2010

Onko nyt aika jäähyväisten?


Oliko minun hetkeni nyt virtuaalihevosten parissa tässä? Tähänkö päättyy viiden vuoden taipaleeni? Olen käynyt epäaktiiviseksi. Innostusta löytyy, mutta ei jaksamusta. Tuntuu etten saa kiitosta mistään mitä teen...


Ei, en halua lopettaa.
Ehkä kokeilen yhden (YHDEN) hevosen turvin, jaksanko. Jos en, niin lopetan. Jos jaksan... parempi homma.
Toivokaamme parasta